Viimeiset

Amerikan eloa on jäljellä enää vajaa kolme viikkoa. Hurjaa! Pari viime viikkoa on hoidettua käytännön asioita täällä Kaliforniassa ja etänä Suomen suuntaan. Pientä ja isoa tehtävää on paljon, mutta tähän mennessä tärkeimmät on saatu pois alta. Suomesta on löytynyt uusi koti, päivähoitopaikat lapsille ja töitä iskälle. Äitihän palaa sinne mistä kolme vuotta sitten lähti. Muuttoilmoitus on tehty ja Kelaan laitettu tieto muutosta. Täällä päässä ollaan myyty tavaroita pois, valittu muuttofirma, käyty läpi tavaroita, hoidettu asioita pankin kanssa, myyty toinen auto jne jne. Lista on loputon... Ja vieläkin olisi vaikka mitä hommaa.

Onneksi on ollut aikaa nauttia myös ihanista kevätpäivistä. Puut on kukassa ja linnut visertelee ihan villeinä. Ensi viikolle on suunniteltu pientä retken poikasta mikäli asiat saadaan järjestettyä hyvälle mallille. Sitten pitäisi vielä miettiä mitä kaikkea halutaan ostaa täältä mukaan Suomeen. Tuntuu, että aika loppuu.

Tällä viikolla aloitettiin myös hyvästien jättäminen. Kovin outo tunne kun ei tiedä näkeekö näitä ihmisiä enää koskaan. Haikeutta ilmassa.

Kirppukasat

Iiiik! Kissoilta loytyi alkuviikosta kirppuja. Sen jalkeen paivat ovat kuluneet imurin varressa ja pyykkia pesten. Kuka olisi uskonut, etta sisakissoihin paasee kirppu hypahtamaan. Ilmeisesti sellainen on tarttunut matkaan Siirin karkureissuilta.

Kirppuepisodin kuluessa on opittu paljon. Kuten se, etta taalla ilmasto on erittain suotuisa kirpuille ja kaikilla ulkona liikkuvilla lemmikeilla pitaisi olla estolaakitys paalla. Kirput ovat siita malsia, etta vaikka aikuiset yksilot saa havitettya kissasta, ne ovat onnistuneet munimaan ison lajan munia joka paikkaan, jotka sitten aikojen saatossa kuoriutuvat toukiksi ja kehittyvat aikuisiksi kirpuiksi, jotka selviavat ilman ruokaa kuukausia. Suurin homma on siis yrittaa siivota kaikki triljoonat munat pois ja imuri on siihen hommaan tehokkain valine jos ei halua myrkyttaa koko taloa.

Kissojen kasittely alkoi kirppukylvylla ja sen jalkeen niskaan levitettiin sellaista ainetta, jonka olisi tarkoitus pitaa kirput loitolla. Kissat piti myos madottaa heisimatoa vastaan. Nuo kirppulaakkeet ovatkin sitten aikamoista myrkkya ja netista voi lukea loputtomiin kauhutarinoita niiden aiheuttamista sivuvaikutuksista. Siiri ja Maisa olivat kaksi paivaa operaation jalkeen aika apaattisia, mutta ehka vain kerasivat voimia kylpemisen jalkeen ja masistelivat kun eivat paase enaa viereen nukkumaan.

Kirppuongelma ei ollut erityisen vakava eika siita koitunut muuta fyysista vaivaa kuin vahan ylimaaraisia rapsutuksia kissoille ja extra paljon siivottavaa. Eniten vaurioita karsi aidin paakoppa,koska kyllahan siina mieli jarkkyy kun nakee pienen mustan loisen vilistan kissan karvojen seassa. Onneksi tama huomattiin ennen Suomeen paluuta. Olisihan se ollut aika noloa vieda kirppuisia kissoja tulliin. Ja onpahan nyt ainakin siivottu ja laitettu kirppujen innoittamana tavaroita sailytykseen muuttoa varten. Lisaa muuttoasiaa ensi kerralla, toivottavasti kirpuista on paasty siihen mennessa eroon!

Juhlahumua

Nyt on ne kauan odotetut synttärit pidetty ja vauva-agenttikin voi taas nukkua yönsä rauhassa. Olipa ihanaa kun kaikki kaverit pääsivät mukaan juhlimaan! Vauva-agentti oli vähän tunteellisella tuulella ja väsynyt, koska skippasi päikkärit. Mukana taisi olla myös niin kovasti viikkokausia kestänyttä jännittämistä ja odottamista, että välillä vähän kiukutti ja harmitti kaikki. Hauskaa oli kaikesta huolimatta!

Tänä vuonna tarjoiltiin mm. nakkipiiloja ja vaahtokarkkitikkuja. Idea marshmallow popseihin löytyi täältä ja sen lisäksi, että ne olivat ihan superhelppoja tehdä, olivat ne sekä lasten että aikuisten suosikkeja. Myös valkosuklaa toimii mansikanmakuisten vaahtokarkkien kanssa.

Kaikessa hässäkässä jäi kuvaaminen aika vähiin, mutta tässä muutama kuva.

Synttärisuunnitelmia

Tammikuu on lopuillaan ja se tarkoittaa tietysti sitä, että on aika juhlia vauva-agentin 3-vuotissynttäreitä. Synttärit olivat eilen 29. päivä, mutta isot juhlat pidetään lauantaina. Tänään vauva-agentti heräsi viideltä jännittämään hoitopaikassa pidettäviä juhlia.

Alunperin juhlat oli tarkoitus järjestää kotona, mutta koska homma lähti vähän lapasesta ja äiti kutsui kaikki kaverit, juhlat siirretään lähipuistoon. Se ei olekaan yhtään hullumpi idea, koska lauantaiksi on luvattu auringonpaistetta, puistossa on tilaa riehua ja kotia ei tarvitse siivota. Sitä paitsi vauva-agentti ei tule koskaan juhlimaan synttäreitään puistossa Suomessa, joten puisto on monella tapaa huippu paikka juhlia.

Viime viikonloppuna käytiin hillittömässä party-kaupassa, missä oli ihan kaikkea mahdollista krääsää ihan kaikenlaisiin juhliin. Ei välttämättä kaikkein tyylikkäintä tavaraa, mutta hyvä paikka ostaa mm. valmiiksi täytettyjä ilmapalloja ja pikku juttuja lahjapussukoihin. Täältä tilattiin kaksi kakkua, joista toinen on päivänsankarin pyynnöstä suklaakakku. Lisäksi luvassa on saippuakuplakone, ongintaa ja leppoisaa oleskelua toivottavasti aurinkoisessa kevätsäässä.

Hyvää Uutta Vuotta 2013!

Hassua miten nopeasti joulu unohtuukaan kun ensin sitä fiilistellään reilu kuukausi etukäteen. Kuusikin kannettiin pihalle pian joulun jälkeen ja nyt on suunnattu ajatukset alkaneeseen vuoteen.

Joulusta sen verran, että se sujui oikein mukavissa merkeissä kotosalla. Pikkusiskolle tosin puhkesi vauvarokko, että sattuikin sitten juuri juhlista jaloimman aikaan. Piilaakson joulusää oli aika surkea kun vaan satoi. Joulupukki piipahti oven takana tuomassa lahjat ja huikkasi se hyvät joulutkin siinä samalla. Vauva-agentti oli tästä aivan haltioissaan! Brion junarata sai mukavasti täydennystä, kauppaan saatiin kassakone ja pikkukeittöön paljon uusia herkkuja.

Uusi vuosi tuokin sitten reippaasti uusia juttuja koko perheelle kun aika täällä Amerikassa alkaa käymään vähiin. Maaliskuussa olisi tarkoitus pakata taas tavarat konttiin ja kissat bokseihin eli muuttaa Suomeen. Muuttoa on tähän asti työstetty pääosin ajatuksen tasolla, pikku hiljaa pitäisi saada aikaan myös jotain konkreettista. Kun maa vaihtuu, käverit jäävät Amerikkaan, molemmat vanhemmat menevät töihin ja lapset päiväkotiin, se tuntuu nyt niin jättimäiseltä asialta ettei siitä saa edes kunnon otetta. Suomeen muutto on kuitenkin ihan tervetullut muutos kun lapset ovat vielä pieniä. Arki näin kaukana voi joskus olla aika raskasta, mutta toisaalta tiiviistä perhe-elämästä on myös nautittu kovasti. Elämme jännittäviä aikoja!

Paluu menneisyyteen - Halloween

Halloween kuvat eivät olekaan vielä ehtineet tänne kun ne vasta ladattiin koneelle, mutta se asia korjataan nyt. Tässä siis vähän tunnelmia Halloween juhlinnoista tältä vuodelta. Ja onpa muuten ihana katsoa noita kuvia. Oli vielä niin lämmin!

Halloween viikonloppuna vauva-agentin kodin lähellä järjestettiin kiva trick or treat -tapahtuma. Lapset kiersivät liikkeissä hakemassa karkkia, oli esityksiä ja tietysti joka sunnuntaiset markkinat. Halloween iltana seriffi ja palomies lyöttäytyivät yhteen ja saivat ihan hillittömästi karkkia ihan vain yhden korttelin kierroksella. Näitä namuja syödään vielä vuosi.

Joulukuu eli flunssakuu

Joulukuu on vilistänyt ohi pääosin sairastellen. Ihan älytöntä miten koko ajan joku voi olla kipeänä ja kun edellisestä taudista on selvitty alkaa toinen. Vauva-agentille iski pari viikkoa sitten korvatulehdus, joka alkoi ihan yllättäen ja tosi kipeänä päikkäreiden jälkeen. Edellisen kerran kyseinen pöpö sairastettiin juuri ennen kuin muutettiin Piilaaksoon. Eilen illalla iski kuume ja sen kourissa on oltu tämä päivä. Sairastuvassa ollaan rakennettu maja lastenhuoneeseen ja leikitty ihan loputtomasti kaikilla leluilla. Kiva kun joulupukki tuo pian uusia.

Pikkusisko täytti 1v joulukuun 5. päivä. Vuosi on mennyt nopeasti ja ihan sitä kippuraista pikkuvauvaa on vielä välillä vähän ikävä. 1-vuotias on tosi ehtiväinen, taidot jo vähän karttuvat, mutta järkeä tekemisissä ei vielä ole senkään vertaa. Synttäreitä vietettiin pienellä porukalla. Synttäribrunssille kutsuttiin naapurit ja lähellä asuva ystäväperhe, joilloin koossa oli kirjava suomalais-espanjalais-ranskalais-amerikkalais-britti joukkio. Tarjolla oli suomalaisia makuja kuten riisipuuroa, lohileipiä ja toast skageneita. Jälkiruoaksi tietenkin kakkua ja äidin leipomia piparminttubrownieta. Hyvää oli, kannattaa testata tätä reseptiä! Täällä Amerikassa piparminttu ja sulkaa on perinteinen joulukombo ja ihan maistuva onkin. Kyllä nämä jenkit tietää hyvän päälle!

Viime viikolla vietettiin Suomikoulun joulujuhlaa. Vauva-agentin muskariryhmä esitti hienosti tämän hauskan joulukappaleen ja äiti jammaili ylpeänä yleisön joukossa. Ihana, pieni musiikkimies! Joulujuhlassa piipahti tietysti myös joulupukki. Vauva-agentti oli suunnitellut sanovansa "lahjoja, lahjoja" pukille, mutta ei jännitykseltään saanut sanaa suustaan.

Tunteet

Äiti on viime aikoina kahlannut läpi tekstejä siitä, miksi uhmaikäinen poika heittäytyy välillä vähän turhan fyysiseksi. Netti on pullollaan hyviä neuvoja ja sitten se on pullollaan erilaisia keskustelufoorumeita, mitkä kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa jos ei halua tuntea itseään huonoksi kasvattajaksi.

Vauva-agentin uhmaiän pahin vaihe taitaa olla takana päin. Kunnon huutoraivareita ei ole ollut pitkään aikaan. Nyt iso poika opettelee sitä, miten kommunikoidaan kun sanojen sijaan nyrkit heiluu. Voimakkaalla temperamentilla varustettu vauva-agentti tulistuu nollasta sataan sekunnin murto-osassa ja siinä ei jää paljon aikaa miettiä, miten asiat voisi hoitaa puhumalla. Etenkin tilanteet, missä edes oma äidinkieli ei auta, ovat vaikeimpia.

Nyt treenataan päivittäin vaikeissa tilanteissa toimimista, yritetään antaa pojalle valmiuksia kertoa harmituksensa sanoin. Tyypillinen tilanne on sellainen kun joku yrittää viedä lelun kädestä. "Sanot ensin Lopeta! Minä leikin sillä. Jos ei toimi niin huuda äiti tai isä paikalle." Myös tunteiden kertomista harjoitellaan: Oletko vihainen? Miksi suutuit. Äiti olisi iloinen jos jakaisit leluja muiden lasten kanssa.

Vähitellen tuloksiakin syntyy. Kun sisarukset leikkivät keskenään, lasten huoneesta kuuluu "Lopeta! Minä leikin sillä. Äiti, auta!" Vauva-agentti kertoo usein myös olevansa iloinen. Joskus hän toteaa olevansa surullinen, ja sitten siitäkin voidaan jutella. Tunteiden tulkki tekee jatkuvasti havaintoja myös muiden tuntemuksista.

"A child needs your love most when he deserves it least." Näin viisasti sanottiin jossain kirjassa. Tämän äiti yrittää pitää mielessään kun uhmaikäinen temppuilee tunteidensa vietävänä.

Sataa

Nyt se syksy tuli. Helteet ovat tiessään ja sadetta on saatu tällä viikolla joka päivä. Ja kyllä syksyä taas odotettiinkin. Kun joka päivä paistaa autinko, alkaa kaipaamaan tummia sadepilviä ja viileitä päiviä. Vauva-agentti on ihan haltioissaan sateesta. Pikkusiskokin sai postipaketissa kurahousut.

Viime vuonna kissat säikähtivät kylmiä ilmoja niin etteivät viihtyneet enää terassilla. Siiri on kuitenkin nyt villiintynyt niin, että yrittää pujahtaa ulos vapauteen joka kerta kun ovi aukeaa. Terassilla Siiri viettäisi mielelään vaikka koko yön. Siihen on varmaan syynä takapihalla öisin vieraileva opossumi, joka ei tunnu juuri välittävän parin metrin päässä pörräävästä kissasta. Maisa sen sijaan viihtyy parhaiten sisällä lämmittimen edessä silläkin uhalla, että saa lapsilta paljon huomiota osakseen.

Ai niin, Siirin kanssa käytiin taas pitkästä aikaa lääkärissä vanhan silmävamman takia. Silmä alkoi punoittaa ja siihen saatiinkin tipat. Lääkäri kuitenkin ehdotti, että koko silmä poistettaisiin jos se alkaa vaivaamaan useammin. Voi Siiriä, silmäpuoli kippurahäntä kissa olisi kyllä aika sympaattinen ilmestys.

Syksyä

Syksy on mennyt tosi nopeasti. Vauva-agentin aika on mennyt pitkälti vieraiden kanssa touhuamiseen, mutta on ehditty myös juhlia synttäreitä ja viettää yö metsässä, mistä toivottavasti on aikaa kirjoittaa lyhyesti tänne. Mullistava juttu tapahtui pari viikkoa sitten kun reipas poika ei enää halunnut yöksi vaippaa. Nyt perheessä vaihdetaan siis enää yhden lapsen vaippoja kun toinen hoitaa vessareissut ihan oma-aloitteisesti, huraa. Vauva-agentti nukkuu nyt paljon paremmin kuin aiemmin, joskus tosin pitää käydä pisulla keskellä yötä ja joskus sänky on jo ehtinyt kastua.

Kohta 1v täyttävä pikkusisko on vauhdikas tapaus ja törttöilee vauva-agentin leikeissä mukana. Aika paljon syntyy kinaa, tuuppimista ja jopa puremista, joten lapsia ei uskalla jättää yhtään keskenään. Kaikista rakkaimmat vauva-agentille ovat junarata ja junat, ja jos huolella rakennetun junaradan tulee joku rikkomaan niin siitä ei hyvää seuraa.

Nyt on taas se aika vuodesta kun kurpitsa on ujuttanut itsensä kahveihin, piirakoihin, oluisiin ja oven pieliin. Alle kahden viikon päästä vauva-agentti vetää cowboy-hatun päähänsä ja juhlii Halloweenia. Kuullaan silloin lisää!

Kieliä

Ilmeisesti Suomi tarjosi vauva-agentille hyvän ympäristön petrata puhelahjoja, sillä nyt suu käy tauotta. Myös mielikuvitus on vilkastunut ja vauva-agentti saattaa sanoa jotain ihan yllättävää kuten tänään äidille selvisi, että "R. kasvaa isoksi. Sitten tulee näpystä (=nänni) vettä." Suomesta tuotiin myös iso kasa äidin vanhoja Mikko Mallikas kirjoja ja niitä on luettu siitä asti joka ilta. Sunnuntaina vauva-agentti aloitti Piilaakson Suomikoulun muskarissa eli nyt opitaan uusia laulujakin suomeksi.

Vauva-agentti on oppinut myös paljon uusia englanninkielen sanoja, mutta kovinkaan pitkälle jalostuneita lauseita ei olla vielä kuultu. Tyypillisimmät jutut englanniksi ovat mm: train coming, all aboard, let's go, come on, this way, sorry, horse, milk, shoes, car, fire truck, motorcycle, mommy, mine, no... Näillä voi pitää kavereiden kanssa jo vähän keskustelua yllä. Usein suomi ja englanti sekoittuvat ja vauva-agentti saattaa sanoa esim. Mennään katsomaan horse. 

Päivähoidossa kielenä on espanja, mutta sitä vauva-agentti käyttää kotona harvemmin. Aqua ja mas on kuultu, mutta muuten äidillä ja iskällä ei olekaan oikein hajua kuinka hyvin vauva-agentti puhuu ja ymmärtää espanjaa. Viime viikolla pikkusiskokin aloitti hoidossa. Äiti on opettanut siskolle muutamia vauvaviittomia ja nyt niihin on vihdoin alkanut tulla vastakaikua. Niistä voi hyvinkin olla apua myös päivähoidossa kun mitään muuta yhteistä kieltä ei vielä ole. 

Suomen jälkeen

Suomen loman jälkeen meni hetkonen, että päästiin kiinni arjen kuvioihin. Niin sitä oli taas ehtinyt unohtaa miten ikävästi kymmenen tunnin aikaero näkyykään lapsiperheessä kun yöllä kukkuu sekä vauva ja taapero vuorotellen. Päivällä uni olisi puolestaan maistunut ja vauva-agentin sai kirjaimellisesti repiä sängystä ylös (ja muualtakin, mihin nyt sattui nukahtamaan). Yksi tuskainen lieveilmiö oli myös väsyneen uhmaikäisen jatkuva kiukuttelu ja huonotuulisuus. No, sekin loppui onneksi viikon jälkeen.

Tällä kertaa lennettiin Lontoon kautta British Airwaysillä. Vaihdot olivat aika pitkät, mikä olikin lopulta hyvä asia kun pelkästään terminaalista toiseen siirtyminen bussilla ja junalla kesti 1,5h. Siihen päälle vielä lasten syöttämiset, juottamiset, vaipan vaihdot ja vessakäynnit niin ihan kivasti saatiin kolme tuntia kulumaan. Huono puoli Lontoossa oli se, että siellä jouduttiin avaamaan ja maistamaan pikkusiskon ruokia ja maitoja turvatarkastuksessa.

Vauva-agentille kerrottiin jo hyvissä ajoin etukäteen, että lentokoneessa kaikilla on oma paikka, missä syödään, nukutaan ja katsotaan piirrettyjä. Vauva-agentti oli niin jännänä lentomatkasta, että katsoi vain kiltisti ulos ikkunasta, söi ja nukkui kuten suunniteltiin. Paluumatka oli puolestaan vähän rankempi kun lennettiin päivällä ja lapset nukkuivat pienissä pätkissä eri aikaan. Olipa loma Suomessa kuinka ihana tahansa, ei Atlantin yli huvita kuitenkaan lennellä kovinkaan usein. 

Oli mahtavaa nähdä isovanhempia, perheenjäseniä, ystäviä, tuttuja ja vanhoja työkavereita. Kiitos kaikille!

San Diegon paras osuus

Pakko jatkaa vielä vähän San Diegon lomasta, vaikka tässä välissä ollaan oltu jo Suomessakin. Loman ehkä parasta antia oli ihanat rannat. Mission Bayssä leikittiin ensin huikeassa leikkipuistossa ja siitä siirryttiin välipalan kautta mereen leikkimään. Vesileikit oli vauva-agentillekin ihan turvallisia, koska vesi oli matalaa, tyyntä ja kaiken lisäksi mukavan lämmintä. Pikkusisko nukkui päikkäreitä palmun katveessa, miedossa merituulessa. Aika leppoista.

Yhtenä päivänä käytiin myös pienessä akvaariossa La Jollassa. San Diegossahan on iso ja hieno Sea Life, mutta sen todettiin olevan ihan liikaa tälle tiimille eläintarhan ja Legolandin jälkeen. Birch Aquarium oli juuri sopivan kokoinen paikka 2,5-vuotiaalle ja hinnaltaankin erittäin kohtuullinen. Kaikkien näiden huvitusten lisäksi joka päivä uitiin hotellin uima-altaassa. Vauva-agentti polskutteli hienosti kelluikkeiden ja uimapötkön avulla.

Vielä ennen kuin suunnattiin auto kohti pohjoista, piipahdettiin San Diegon kehutussa vanhassa kaupungissa. Ihan sympaattinen joo, mutta erittäin kaupallinen ja täynnä turistikrääsää. Aamupala ja nopea kävelykierros oli siellä ihan riittävästi.

San Diego: Legoland ja Zoo

Maanantaina mentiin koko perhe Legolandiin. Ihan mahtava paikka! Lippujen hinnat olivat tietysti ihan pilvissä, mutta onneksi alle 3-vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi. Aikuinen maksoikin sitten 72 dollaria per henkilö. Koko perhe jaksoi hienosti viisi tuntia legoaiheisia vempaimia ja viihdykkeitä. Muutama kerta jonotettiin erilaisiin kieputtimiin, mutta parasta oli se, että paikassa oli paljon myös sellaista osallistavaa puuhaa pienille, että jonottamiseen ei tarvinnut haaskata liikaa aikaa.

Paikka oli tosi iso ja nähtävää olisi luonnollisesti riittänyt, mutta nyt keskityttiin vauva-agenttia kiinnostaviin juttuihin. Plussaa oli myös hyvät ravintolat ja vauvan hoitohuone, missä pikkusiskoa pystyi huoltamaan ihan kaikessa rauhassa ja siististi sisätiloissa. Vauva-agentti suosittelee Legolandia, huippu mesta!

Tiistaina alkoi iskän seminaari, joten äiti vastasi ohjelmasta siitä eteenpäin. Tiistaina mentiin heti San Diegon eläintarhaan. Sitä olikin kehuttu kovasti ja se sijaitsi ihan lyhyen ajomatkan päässä, joten äiti ajatteli sen olevan sopivan kevyttä ohjelmaa. No, kevyttä se ei missään nimessä ollut, koska eläintarha oli erittäin mäkinen ja kerta kaikkiaan valtava paikka. Tuplarattaiden puskeminen ylös alas mäkiä kuumana päivänä ihmispaljoudessa oli suoraan sanottuna ihan kamalaa ja siinä vilahti moni eläin ohi kun yritettiin päästä päikkäriaikaan pois siitä sokkelosta.

Eläintarhassakin päästiin piipahtamaan ensiavussa kun vauva-agentin sormi jäi rattaiden renkaan väliin. Kynsi irtosi osittain ja sitä käytiin putsaamassa ja laittamassa laastaria päälle. Kaoottinen retki päättyi molempien lasten huutamiseen. Ei tainnut äidilläkään olla itku kaukana. Suoraan sanottuna mikä tahansa pienempi eläintarha on paljon kivempi pienten lasten. Oli hienoa nähdä norsuja ja leijonia, mutta enemmän innoissaan vauva-agentti oli ranchin hevosista. Vauva-agentti suosittelee San Diegon eläintarhaa niille, joiden jalat jaksaa taapertaa näin isossa ja mäkisessä eläintarhassa.

Kuvat Legolandista

San Diego: Puolimatka

San Diegon loman parhaat palat tulevat sopivissa erissä, joista tässä ensimmäinen.

San Diegoon ajaa Piilaaksosta noin kahdeksan tuntia yhdellä rykäisyllä. Vauva-agentti ei ollut valmis moiseen autossa istumiseen, joten sekä mennessä että tullessa vietettiin yksi yö matkan varrella. Matkaan lähdettiin lauantaina ja noin neljän tunnin ajon jälkeen päädyttiin Solvang-nimiseen, söpöön pieneen tanskalaiskylään. Kyllä, Kaliforniassa on pieni kaupunki, joka on kuin suoraan Tanskasta. Toki Tanska on paljon muutakin kuin tuulimyllyjä ja viinereitä, mutta tämä oli ihan virkistävän erilainen paikka kliseineen.

Solvangista jatkettiin vielä vähän matkaa vuorille pienelle ranchille. Jostain käsittämättömästä syystä päätettiin valita sellainen tie, missä seisoi keskellä tietä kyltti "closed". Eikä ollut turhaan tuo kyltti, sillä tie oli ERITTÄIN huonossa kunnossa, kapea, kiemurteli kordeiden pudotusten vieressä ilman minkäänlaista suoja-aitaa. Äiti pystyi jännitykseltään tuskin hengittämään kun taas vauva-agentti hihkui innoissaan takapenkillä. Perillä autosta nousi omituinen haju ja vähän jo huoletti oliko uusi ajokki pistetty liian koville heti alkuun. Ranch oli oikein mukava paikka, harmi vaan kun ei ehditty viipyä pidempään. Parasta oli hevoset.

Seuraavana aamuna pysähdyttiin vielä Santa Barbarassa ennen kuin suunnattiin Losin ruuhkiin ja kohti San Diegoa. Kaikki olivat tosin aika väsyneitä eli visiitti jäi melko lyhyeksi.



Loman loppu

Viikko sitten kotiuduttiin San Diegosta. Iso kaupunki ja hieno loma, mutta olipa kerrassaan ihanaa palata kotiin keittiön, pyykinpesukoneen, kissojen, kavereiden ja lelujen pariin. Lomailun kohokohdista sitten tuonnempana. Tällä kertaa vähän ankeampaa asiaa.

Loma ei loppunut ihan toivotulla tavalla. Ennen kuin startattiin kohti kotia, vauva-agentti tulla mätkähti liukumäestä alas epätyypillisellä tavalla laidan yli niin, että silmä turposi umpeen, solisluu murtui ja otsaan kasvoi iso kuhmu. Kaiken kruunasi aivotärähdys. Kun viiden tunnin ajon jälkeen päästiin kotiin Piilaaksoon, iskä vei vauva-agentin päivystykseen, missä pieni urhea poika oli jaksanut olla mitä reippain potilas.

Nyt viikon jälkeen onnettomuudesta on muistona enää hailakan violetin vihreä mustelma silmäluomessa. Käsi ei tunnu vaivaavan muuten kuin jos nukkuu sen päällä. Lääkärin mukaan se parantuu entiselleen neljässä viikossa, mutta siksi aikaa kiipeilyt ja liika hurjastelu on kiellettyä. Uskomatonta, miten nopeasti lapsi toipuu ja paranee.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vauva-agentille kävi näin huonosti. Tähän asti ollaan selvitty pienillä verinaarmuilla ja mustelmilla, mutta että oikeasti pienet pojat voivat tipahdella ties mistä ja mennä rikki. Aina ei vikkelinkään äiti tai iskä ehdi pelastamaan eikä lastaan voi valitettavasti kääriä kuplamuoviinkaan. Ihan pelottaa ajatella, millaisia vaaranpaikkoja maailma on täynnä uteliaille ihmisen aluille. Ehkä vain parasta olla miettimättä liikaa, yrittää minimoida ne vaaratilanteet mitä pystyy ja pitää laastarivarasto ehtymättömänä.

Kesämenoja

Täällä ollaan taas pitkästä ja heti juttua kakasta. Kävi nimittäin niin hienosti tänään, että vauva-agentti teki kakan pottaan ihan ekaa kertaa. Huraat sille! Aikaisemmin tämä kakkostoiminto on ollut niitä asioita, mistä ei ole edes päästy neuvotteluasteelle, mutta tänään homma meni kuin itsestään. Vauva-agentti on usein kotona ilman vaippaa ja välillä kodin ulkopuolellakin ja hyvin menee. Pisut tulee enää aniharvoin housuun. Vauva-agentti innostui potalla istumisesta niin kovasti, että palasi kerta toisensa jälkeen ähisemään lisää tuotoksia. No, se siitä aiheesta.

Viikonloppuna käytiin kivassa musiikkitapahtumassa. Parhaillaan on käynnissä Stanfordin jazz festarit ja lauantaina oli ohjelmaa myös lapsille. VNote -niminen bändi soitti kivan kesäistä latin-jazzia pienille musiikin ystäville, ja kyllä siitä muuten tykkäsivät isotkin. Lopuksi yleisö sai esittää kysymyksiä. Mykistävä kysymys tuli pieneltä tytöltä, joka halusi tietää osaako bändi soittaa niin, että vain ankat kuulevat sen. Se olisikin hieno taito.

Lauantaina lähdetään San Diegoon. Ihanaa! Siitä kaupungista on nimittäin kuultu pelkkää hyvää. On eläintarhaa, rantoja, kivoja puistoja, Sea Life, Legoland ja kaikkea yllin kyllin. Iskä nyhjää neljä päivää jossain seminaarissa ja sillä aikaa äiti ja lapset seikkailevat ympäriinsä.

Onnea, pikkusisko!

Vauva-agentin pikkusisko vietti tällä viikolla puolivuotispäiväänsä. Kuusi kuukautta on mennyt uskomattoman nopeasti, ja yllättävän helposti. Pikkusisko ei ole mikään ihan pieni enää vaan syö jo hyvällä ruokahalulla kiinteää ruokaa, harjoittelee tomerasti liikkeelle lähtöä ja jokeltelee blaa-blaa-tä-tä. Kooltaan tämä iloinen vauveli vastaa 10-kuista tyttövauvaa eli kyseessä on varsin muhkea tapaus. Mutta niin oli vauva-agenttikin iso vauvana ja nyt on aika keskiverto tyyppi noin koonsa puolesta.

Varmaan moni voi yhtyä siihen, että toinen lapsi on helppo tapaus. Kenties se johtuu kuitenkin enemmän siitä, että vanhemmat uskaltavat luottaa omiin kokemuksiinsa ja vaistoonsa kuin siitä, että itse vauva olisi jotenkin erityisen helppo. Toki onhan vauvoissakin eroja. Vauva-agentti oli kovin tempperamenttinen ja malttamaton, ja on sitä muuten edelleenkin. Sellaista tasaista olemista ei juurikaan ole vaan kaikessa mennään ääripäästä toiseen. Pikkusisko tarkastelee tyytyväisenä maailmaa, hymyilee ja juttelee.

Vaan kukapa ei tyytyväisenä katseli kun oma idoli hääräilee leikkiensä parissa. Pikkusiskon hymy ulottuu molempiin korviin kun vauva-agentti on näkösällä ja voi sitä riemua jos kiireinen taapero ehtii jakaa huomiota pikkusiskolleen. Vauva-agentti on hyvä isoveli ja kohtelee pikkusiskoa hellin ottein. Joskus lelut viedään kädestä, mutta sitten tilalle tuodaan joku vähän huonompi lelu ja kaikki ovat taas tyytyväisiä.

Kevät oli vauva-agentin kotona vilkasta aikaa. Käytännössä koko huhti- ja toukokuun talossa oli vieraita, välipäivinä siivottiin ja valmistauduttiin uusien vieraiden tuloon. Kun viimeiset vieraat lähtivät, jäi vähän tyhjä fiilis ja iski kova koti-ikävä. Se oli outoa, koska Suomeen ei ole juurikaan ehditty ikävöimään. Elämä on nyt täällä ja siihen ei jatkuva ikävöiminen mahdu.

Tällä viikolla varattiin lennot Suomeen. Ensin mietittiin mennäänkö ollenkaan kun matkustaminen kahden pienen kanssa on taatusti enemmän säätämistä kuin yhden. Pitkän lennon lisäksi rasittaa kymmenen tunnin aikaero ja perillä kova kiire joka paikkaan. Loman jälkeen voi olla taas vähän sekavat tunnelmat kun ei tiedetä oltaisiinko mieluummin Suomessa vai täällä. Mutta kyllä sen kaiken kestää kun pääsee taas tuttuihin maisemiin.

Vauva-agentti on nyt asunut 15 kuukautta Kaliforniassa. Vuosi sitten äiti mietti kotiudutaanko tänne koskaan, onko koko ajan näin ikävä Suomeen, onko amerikkalaiset aina näin ärsyttävän iloisia ja puheliaita. Aika hyvin sitä ihminen kuitenkin kotiutuu ja sopeutuu. Nyt jo välillä tuntuu omituiselta ajatukselta palata Suomeen, vaikka se onkin se mitä loppupeleissä halutaan. Vähän ahdistaa kylmä ja pimeä talvi, se ettei aurinko paistakaan koko ajan, ei ole ihania tuoreita hedelmiä saatavilla tai omaa takapihaa. Mutta tietysti on sitten paljon muuta, mitä täällä ei ole.

Tässä vähän kuvia kevään reissuilta. Vauva-agentin suosikkijuttuja olivat mm. junamuseo Sacramentossa, eväsretket rannalle ja vieraiden kanssa leikkiminen. Pikkusiskon mielipuuhaa oli ihan vaan mukana hengaaminen.

Kaliforniassakin voi sataa. (Point Lobos, Big Sur)



Piknik rannalla

Old Sacramento

Huvituksia viinitilalla

Pikkusisko

Laiska sunnuntai Foothill Parkissa

Kesää kohti

Huhuu! Onkohan siellä enää ketään lukemassa vauva-agentin edesottamuksia megapitkän tauon jälkeen. Joo, vähän kyllä hävettää kun ei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään aikoihin, mutta jotenkin se aika vaan hupenee niin uskomattoman nopeasti.

Tammikuun jälkeen koko perhe sairastui pikkusiskoa myöten varsin ikävään flunssaan ja siinä menikin sitten se kuukausi kun kukin köhi sängyn pohjalla vuorollaan. Maaliskuu hurahti ohi muuten vaan ja nyt huhtikuussa ollaan saatu jo kahdet vieraat. Toukokuussa tulee vieraita peräti Afrikasta asti! Vauva-agentti (ja tietysti muukin perhe) nauttii kovasti vieraista. Äitiä välillä tosin mietityttää mitä pienen pojan päässä liikkuu kun ihmisiä tulee ja sitten viikon tai parin päästä ne taas lähtee. Ja sitten nähdään joskus pitkän, pitkän ajan päästä uudestaan.

Piilaaksossa ollaan nautittu jo muutamista hellepäivistä ja niinpä vauva-agentti on avannut vesileikkikaudenkin. Ihanaa kun on oma takapiha. Vauva-agentti viihtyy hienosti omissa puuhissaan pihalla ja pikkusisko villiintyy kun pötköttelee puun alla ja katselee tuulessa heiluvia puunlehtiä. Tänään vauva-agenttia pisti ampiainen sormenpäähän. Tähän asti ampiaisia ollaan tarkkailtu pienen matkan päästä, mutta tällä kertaa kiusaus kävi liian suureksi ja pitihän siihen sitten vähän koskea.

Viikonloppuna juhlittiin vappua ja vauva-agentti söi aika monta munkkia. Ihanaa vappua sinne Suomeenkin!