Tunteet

Äiti on viime aikoina kahlannut läpi tekstejä siitä, miksi uhmaikäinen poika heittäytyy välillä vähän turhan fyysiseksi. Netti on pullollaan hyviä neuvoja ja sitten se on pullollaan erilaisia keskustelufoorumeita, mitkä kannattaa jättää ihan omaan arvoonsa jos ei halua tuntea itseään huonoksi kasvattajaksi.

Vauva-agentin uhmaiän pahin vaihe taitaa olla takana päin. Kunnon huutoraivareita ei ole ollut pitkään aikaan. Nyt iso poika opettelee sitä, miten kommunikoidaan kun sanojen sijaan nyrkit heiluu. Voimakkaalla temperamentilla varustettu vauva-agentti tulistuu nollasta sataan sekunnin murto-osassa ja siinä ei jää paljon aikaa miettiä, miten asiat voisi hoitaa puhumalla. Etenkin tilanteet, missä edes oma äidinkieli ei auta, ovat vaikeimpia.

Nyt treenataan päivittäin vaikeissa tilanteissa toimimista, yritetään antaa pojalle valmiuksia kertoa harmituksensa sanoin. Tyypillinen tilanne on sellainen kun joku yrittää viedä lelun kädestä. "Sanot ensin Lopeta! Minä leikin sillä. Jos ei toimi niin huuda äiti tai isä paikalle." Myös tunteiden kertomista harjoitellaan: Oletko vihainen? Miksi suutuit. Äiti olisi iloinen jos jakaisit leluja muiden lasten kanssa.

Vähitellen tuloksiakin syntyy. Kun sisarukset leikkivät keskenään, lasten huoneesta kuuluu "Lopeta! Minä leikin sillä. Äiti, auta!" Vauva-agentti kertoo usein myös olevansa iloinen. Joskus hän toteaa olevansa surullinen, ja sitten siitäkin voidaan jutella. Tunteiden tulkki tekee jatkuvasti havaintoja myös muiden tuntemuksista.

"A child needs your love most when he deserves it least." Näin viisasti sanottiin jossain kirjassa. Tämän äiti yrittää pitää mielessään kun uhmaikäinen temppuilee tunteidensa vietävänä.