Uusia tuttavuuksia

Lauantaina syötiin ekaa kertaa tällä reissulla grilliruokaa Oaklandissa asti. Vauva-agentti perheineen oli kutsuttu iskän kollegan luo kylään ja kylläpä olikin mukavaa. Perheen vajaa 2-vuotias Vida-tyttö ei ollut erityisemmin kiinnostunut vauva-agentista, mutta vauva-agentilla riitti tutkittavaa kaikissa ihanissa leluissa. Perheen koti oli tosi sympaattinen pieni omakotitalo, hyvällä maulla sisustettu ja täynnä kauniita esineitä. Vauva-agentti ihastui kovasti Vidan Rody-nimiseen kumiaasiin. Sellainen taidetaan tilata netistä uuteen kotiin. Tosin värivaihtoehtoja on aika monta, ehkä keltainen tai vihreä?

Koska vauva-agentillakin muutto Palo Altoon on lähempänä kuin koskaan, on äidin mielessä alkanut pyöriä kaikenlaiset sisustuskuviot. Omat tutut huonekalut tulee tietenkin uuteen kotiin Suomesta asti, mutta toki uuttakin pitää hankkia, koska tilaa on nyt enemmän. Ja se ihana takapiha! Sinne pitää saada jotain kivaa.

Tänään käytiin katselemassa sänkyä Ikeassa. Vauva-agentilla lähti meininki vähän lapasesta kun poika päästettiin vapauteen lastenosastolla, minkä jälkeen vastahankainen ei tietenkään tyytynyt istumaan rauhallisena kärryissä. Ikea tosin on taaperolle aika turvallinen paikka liiallisen energian purkamiseen: paljon muitakin päättömästi säntäileviä lapsia, pehmeitä huonekaluja ja vähän rikkimenevää. Huono puoli on, että leikkipaikkaan ei ole asiaa jos ei vielä osaa käydä potalla. Omituinen sääntö.

Hellettä ja hyvää mieltä

Täällä Amerikassa ihmiset ovat pääosin hyväntuulista ja ystävällistä porukkaa - ja erityisesti kovin mukavia vauva-agentille. Vauva-agentti on varsinainen ihmismagneetti, sillä monella on tarve päästä vähän turisemaan ja ihastelemaan vauva-agentin söpöä olemusta. Tämä on etenkin äidille mieluisaa, koska mikäs sen mukavampaa kuin että oma nuppu on such a darling ja cutie pie. Toki on mukava saada juttuseuraakin kun ihmiset haluavat päästä kertomaan minkä ikäisiä lapsenlapsia kenelläkin on, kenen vauva on juuri oppinut istumaan ja kenellä on samanlainen kirahvilelu.

Ja aasin siltana kirahvileluun: oli muuten yllätys, että Sophie The Giraffe on täälläkin muotitietoisten vauvojen ykkösjuttu (Amerikan paras vauvalelu 2009: ASTRA Best Toys for Kids 2009 Award). Vauva-agentti tosin viskasi omansa liikkuvasta kyydistä tienpientareelle, mutta onneksi tarkkaavainen iskä poimi sen talteen työmatkallaan. Tiedä sitten, onko Sophien taika jo haihtumassa...

Viikonloppuna oli taas hellelukemat mittarissa, joten vauva-agentti päätti ottaa rennosti. Lauantaina tehtiin visiitti lähellä sijaitsevaan Yountvilleen. Mukava pieni kylänen, joka tosin on kävelty nopeasti päästä päähän. Mutta voi siellä ainakin syödä hyvin jos ei muuta. Helle oli erityisesti houkutellut janoisia viinitiloille, joten pikkuteillä nähtiin välillä pitkiäkin autojonoja.

Viikonloppuna korkattiin uudet pyörät ja vauva-agentin pyöränistuin. Hienosti sujui, mutta näin alkuun harjoitellaan vielä aika lyhyillä lenkeillä. Eniten kiinnosti kulkeeko äidin pyörä ja sitä täytyi pitää tarkasti silmällä kurkistelemalla iskän kainalon alta. Napasta löytyi myös oikein kiva piknik-puisto Kennedy Park, missä käytiin vähän lekottelemassa ja keinumassa. Koska vauva-agentti on tunnetusti hurjapää, keinuminen oli tosi mieluista puuhaa.

Uusi viikko onkin odotettu ja jännää puuhaa täynnä, koska vauva-agentti saa vieraita ja lähtee viikonlopuksi Lake Tahoen maisemiin seikkailemaan.

Uuden oppimista

Viime viikko oli vauva-agentille monella tapaa merkityksellinen. Vauva-agentti oppi konttausasennon, jossa vielä toistaiseksi huojutaan paikallaan. Tämän uuden taidon myötä on alettu myös harjoitella tukea vasten nousemista, joilloin mm. pistorasiat ovat tulleet herkullisesti kosketusetäisyydelle. Asunto onkin nyt varusteltu pienten, vikkelien sormien varalle.

Vauva-agentti joutui myös unikouluun, koska on heräillyt monta kertaa yössä huutelemaan tutin perään. Äiti ja iskä alkavat olla aika väsyneitä, joten tarkoituksena on saada Reko nukkumaan ilman tuttia ja vanhempien apua ainakin kahdeksan tuntia putkeen. Unikoulun vetäjänä toimii iskä, koska netistä luettiin, että näin kannattaa tehdä ja äitikään ei pistänyt hanttiin tähän työnjakoon. Onneksi uudessa kodissa on hyvä äänieristys, koska kahtena ensimmäisenä yönä tutin panttaaminen otti vauva-agenttia päähän suunnattoman paljon. Siitä yöt ovatkin helpottuneet, joten nyt jännätään onko unikoulun opit menneet oikeasti perille.

Viime torstaina äiti ja vauva-agentti tutustuivat iskän työkavereihin kun yhden läksiäisiä vietettiin paikallisessa meksikolaisravintolassa. Vauva-agentti oli vähän herkällä tuulella ja veti huulta mutruun kun joutui sysätyksi vieraaseen syliin. Alkujärkytyksen jälkeen menikin hyvin kun vieraille naamoille sai naureskella turvallisesti omalta paikalta. Äitiä ja iskää ihmetytti paikallinen juomakulttuuri, nimittäin tuntui olevan ihan normaalia, että vaikka paikalle saavutaan autolla, alkoholia voi silti nauttia useamman annoksen. Toinen kummastuksen aihe oli täsmällisyys - tai pikemminkin epätäsmällisyys. Kekkerit alkoivat kuudelta ja suomalaiseen tapaan vauva-agentin seurue oli paikalla 10 minuuttia etuajassa kun taas paikalliset alkoivat valua paikalle vasta varttia yli ja viimeiset tulivat vasta ennen seitsemää. Iskä osasi kertoa, että töissäkään ei ole niin minuutin päälle, milloin sovittuihin tapaamisiin saavutaan.

Viikonloppu oli jälleen mukavan lämmin, täynnä ohjelmaa ja grilliruokaa. Tällä kertaa iskä osti työkaverinsa kehoituksesta miehekkään köntin täällä tri tip -nimellä kulkevaa lihaa. Lauantaina auringosta nauttiin Napan Viini, käsityö ja jazz markkinoilla. Ihana, sympaattinen tapahtuma. Sunnuntaina iskä vei perheensä asemessuille, joka ei sympaattisuudessaan yltänyt ihan markkinoiden tasolle. Kotimatkalla piipahdettiin Napan keskustassa sijaitsevassa Oxbow Public Marketissa, joka oli taas yksi paikka lisää ostaa ihania herkkuja.