Viime viikolla heitettiin taas hyvästejä kun loma Suomessa veteli viimeisiään. Pikainen pyrähdys tutuissa maisemissa, tärkeimpien ihmisten ympäröimänä oli ihana, hauska, kiireinen ja täynnä tunteita. Kotiinkin oli kiva palata, koska matkalaukku elämä vaatii veronsa ja vauva-agenttikin alkoi olla jo aika puhki kaikesta tohinasta. Viimeinen rutistus oli pitkä lentomatka, joka tällä kertaa tehtiin New Yorkin kautta. Ensimmäinen pätkä meni hienosti business-luokassa. Nykistä San Franciscoon lennettiin vielä reilut kuusi tuntia ikivanhalla American Airlinesin purkilla ja tämän yhden kokemuksen perusteella vauva-agentti perheineen suosittelee koneen vaihtoa Euroopassa vähän kivuttomampana vaihtoehtona.
Vaikka kotona on mukavaa ja arkirutiinit tuo vaadittavaa järjestystä lapsiperheen elämään, orastavaa ikävää ja pientä haikeutta on ilmassa. Toisaalta kun tietää, että koti-ikävästä on selvitty ennenkin, ei tämä tunnu sillä tavalla lohduttomalta. Nyt yritetään pitää mielessä se, että täällä ollaan vain kaksi vuotta, saadaan hienoja kokemuksia, tutustutaan uusiin ihmisiin ja tehdään sellaisia juttuja mistä Helsingissä ei osattaisi edes uneksia. Kenties loman ajankohdaksi kannattaisi valita pimeä ja kylmä talvikuukausi, jolloin paluu aurinkoiseen Kaliforniaan olisi paljon houkuttelevampi. Se tosiasia pitänee myöntää itselleen, että ulkomailla asuvan elämä on yhtä hyvästien heittoa ja pientä jatkuvaa ikävää ja siihen on kai vaan tottuminen.
Tässä muutamia kuvia. Kameraa ei useinkaan muistettu edes kaivaa esille kun oltiin niin keskittyneitä lomailuun.
 |
| Kot kot juna Lintsillä |
 |
| Erityisesti Lintsin hurjat laitteet kiinnostivat |
 |
| Äiti ja iskä juhlivat rapujen kera |
