tiistai 29. toukokuuta 2012

Kevät oli vauva-agentin kotona vilkasta aikaa. Käytännössä koko huhti- ja toukokuun talossa oli vieraita, välipäivinä siivottiin ja valmistauduttiin uusien vieraiden tuloon. Kun viimeiset vieraat lähtivät, jäi vähän tyhjä fiilis ja iski kova koti-ikävä. Se oli outoa, koska Suomeen ei ole juurikaan ehditty ikävöimään. Elämä on nyt täällä ja siihen ei jatkuva ikävöiminen mahdu.

Tällä viikolla varattiin lennot Suomeen. Ensin mietittiin mennäänkö ollenkaan kun matkustaminen kahden pienen kanssa on taatusti enemmän säätämistä kuin yhden. Pitkän lennon lisäksi rasittaa kymmenen tunnin aikaero ja perillä kova kiire joka paikkaan. Loman jälkeen voi olla taas vähän sekavat tunnelmat kun ei tiedetä oltaisiinko mieluummin Suomessa vai täällä. Mutta kyllä sen kaiken kestää kun pääsee taas tuttuihin maisemiin.

Vauva-agentti on nyt asunut 15 kuukautta Kaliforniassa. Vuosi sitten äiti mietti kotiudutaanko tänne koskaan, onko koko ajan näin ikävä Suomeen, onko amerikkalaiset aina näin ärsyttävän iloisia ja puheliaita. Aika hyvin sitä ihminen kuitenkin kotiutuu ja sopeutuu. Nyt jo välillä tuntuu omituiselta ajatukselta palata Suomeen, vaikka se onkin se mitä loppupeleissä halutaan. Vähän ahdistaa kylmä ja pimeä talvi, se ettei aurinko paistakaan koko ajan, ei ole ihania tuoreita hedelmiä saatavilla tai omaa takapihaa. Mutta tietysti on sitten paljon muuta, mitä täällä ei ole.

Tässä vähän kuvia kevään reissuilta. Vauva-agentin suosikkijuttuja olivat mm. junamuseo Sacramentossa, eväsretket rannalle ja vieraiden kanssa leikkiminen. Pikkusiskon mielipuuhaa oli ihan vaan mukana hengaaminen.

Kaliforniassakin voi sataa. (Point Lobos, Big Sur)



Piknik rannalla

Old Sacramento

Huvituksia viinitilalla

Pikkusisko

Laiska sunnuntai Foothill Parkissa


3 kommenttia:

  1. Ihana nähdä teidät täällä Suomessa muutaman kuukauden kuluttua. Maalaismummi odottaa kiihkeästi teidän tuloanne ja erityisesti lasten tapaamista. Onhan pikkusisko vielä melkeinpä ihan uusi tuttavuus tälle mummilille. Suukkoja teille kaikille, t. mm

    VastaaPoista
  2. Voih, vaikka periaatteessa ikävää Piilaaksoon ei olekaan, kuvat ja tunnelmat sieltä saavat silti mielen vähän kaivertamaan. Kuvien värit ja valot tuntuvat niin tutuilta.

    Vaikka juuri nyt ei auttaisi valittaa: maisema on kauneimmillaan ja satakieli tykittää täysillä puussa.

    Voikaa hyvin! Kesällä ette ehkä Viron suuntaan ehdi, mutta myöhemmin sitten!

    Terkuin
    S, T, J ja K

    VastaaPoista
  3. S, kiva kuulla teistä! Meidän Suomen reissu ajoittuu elokuulle ja luvassa on taas kiireinen kaksiviikkoinen eli Tallinnaan suuntautuvaa ulkomaanmatkaa tuskin tällä kertaa ehdimme. Mutta sitten myöhemmin kunhan kotiudutaan täältä pysyvästi Helsinkiin.

    Kaikkea hyvää teille ja terkut koko poppoolle!

    VastaaPoista