Viikko sitten kotiuduttiin San Diegosta. Iso kaupunki ja hieno loma, mutta olipa kerrassaan ihanaa palata kotiin keittiön, pyykinpesukoneen, kissojen, kavereiden ja lelujen pariin. Lomailun kohokohdista sitten tuonnempana. Tällä kertaa vähän ankeampaa asiaa.
Loma ei loppunut ihan toivotulla tavalla. Ennen kuin startattiin kohti kotia, vauva-agentti tulla mätkähti liukumäestä alas epätyypillisellä tavalla laidan yli niin, että silmä turposi umpeen, solisluu murtui ja otsaan kasvoi iso kuhmu. Kaiken kruunasi aivotärähdys. Kun viiden tunnin ajon jälkeen päästiin kotiin Piilaaksoon, iskä vei vauva-agentin päivystykseen, missä pieni urhea poika oli jaksanut olla mitä reippain potilas.
Nyt viikon jälkeen onnettomuudesta on muistona enää hailakan violetin vihreä mustelma silmäluomessa. Käsi ei tunnu vaivaavan muuten kuin jos nukkuu sen päällä. Lääkärin mukaan se parantuu entiselleen neljässä viikossa, mutta siksi aikaa kiipeilyt ja liika hurjastelu on kiellettyä. Uskomatonta, miten nopeasti lapsi toipuu ja paranee.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun vauva-agentille kävi näin huonosti. Tähän asti ollaan selvitty pienillä verinaarmuilla ja mustelmilla, mutta että oikeasti pienet pojat voivat tipahdella ties mistä ja mennä rikki. Aina ei vikkelinkään äiti tai iskä ehdi pelastamaan eikä lastaan voi valitettavasti kääriä kuplamuoviinkaan. Ihan pelottaa ajatella, millaisia vaaranpaikkoja maailma on täynnä uteliaille ihmisen aluille. Ehkä vain parasta olla miettimättä liikaa, yrittää minimoida ne vaaratilanteet mitä pystyy ja pitää laastarivarasto ehtymättömänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti