Suomen loman jälkeen meni hetkonen, että päästiin kiinni arjen kuvioihin. Niin sitä oli taas ehtinyt unohtaa miten ikävästi kymmenen tunnin aikaero näkyykään lapsiperheessä kun yöllä kukkuu sekä vauva ja taapero vuorotellen. Päivällä uni olisi puolestaan maistunut ja vauva-agentin sai kirjaimellisesti repiä sängystä ylös (ja muualtakin, mihin nyt sattui nukahtamaan). Yksi tuskainen lieveilmiö oli myös väsyneen uhmaikäisen jatkuva kiukuttelu ja huonotuulisuus. No, sekin loppui onneksi viikon jälkeen.
Tällä kertaa lennettiin Lontoon kautta British Airwaysillä. Vaihdot olivat aika pitkät, mikä olikin lopulta hyvä asia kun pelkästään terminaalista toiseen siirtyminen bussilla ja junalla kesti 1,5h. Siihen päälle vielä lasten syöttämiset, juottamiset, vaipan vaihdot ja vessakäynnit niin ihan kivasti saatiin kolme tuntia kulumaan. Huono puoli Lontoossa oli se, että siellä jouduttiin avaamaan ja maistamaan pikkusiskon ruokia ja maitoja turvatarkastuksessa.
Vauva-agentille kerrottiin jo hyvissä ajoin etukäteen, että lentokoneessa kaikilla on oma paikka, missä syödään, nukutaan ja katsotaan piirrettyjä. Vauva-agentti oli niin jännänä lentomatkasta, että katsoi vain kiltisti ulos ikkunasta, söi ja nukkui kuten suunniteltiin. Paluumatka oli puolestaan vähän rankempi kun lennettiin päivällä ja lapset nukkuivat pienissä pätkissä eri aikaan. Olipa loma Suomessa kuinka ihana tahansa, ei Atlantin yli huvita kuitenkaan lennellä kovinkaan usein.
Oli mahtavaa nähdä isovanhempia, perheenjäseniä, ystäviä, tuttuja ja vanhoja työkavereita. Kiitos kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti