Househunting

Eilen agendalla oli asunnon etsiminen. Uuden kodin tulee täyttää seuraavat kriteerit: sopiva hinta, kiva alue eli puistot ja kaupat kävelymatkan päässä, omakotitalo, takapiha ja kolme makkaria. Päivän aikana tutustuttiin viiteen eri asuntoon, joista yksi sulatti äitin ja iskän sydämennet ennen kuin oltiin päästy ulko-ovea pidemmälle. Piilaaksossa on kuumat vuokramarkkinat, joten kun sopiva asunto löytyy, päätöksiä täytyy tehdä heti. Muuten jää luu käteen ja etsintä alkaa taas alusta. Katsotaan miten käy tämän potentiaalisen kotiehdokkaan kanssa, toivotaan, että lykästää!

Uuden kodin sijainti on ihan mainio. Melko lähellä sijaitsee Palo Alton keskusta ja vielä lähempänä Stanfordin yliopisto. Yliopistolla on kuulemma paljon aktiviteetteja perheille ja mm. oma museo ja kaikille avoin kirjasto. Alue vaikutti kaikinpuolin viihtyisältä ja turvalliselta, tosin koko Piilaakso taitaa pääosin olla turvallinen lintukoto ja hyvä paikka vauva-agentin varttua.

Näin suomalaisena on tottunut siihen, että kun puhutaan, että jonnekin matka kestää 5 minuuttia, tarkoitetaan automaattisesti kävellen taitettua matkaa. Täällä sen sijaan matka-aika on aina autolla tehdyn matkan kesto ja sitten kannattaa esittää vielä tarkentava lisäkysymys jos aikoo joskus kävelläkin. Esim. potentiaalisesta uudesta kodista on keskustaan matkaa 5-10 minuuttia ja tämä tietenkin autolla huristellen.

Vaikka autoilu on Amerikassa kova juttu, Piilaaksossa on myös tosi paljon pyöräilijöitä. Täällä ihmiset myös kävelee reippaina paikasta toiseen. Piilaakso tuntuu aika kompaktilta paketilta ja etäisyydet sen verran lyhyiltä, että iskänkään ei tarvitse taittaa pitkää työmatkaa. Näin jää enemmän aikaa vauva-agentin kanssa remuamiseen.