San Diego: Legoland ja Zoo

Maanantaina mentiin koko perhe Legolandiin. Ihan mahtava paikka! Lippujen hinnat olivat tietysti ihan pilvissä, mutta onneksi alle 3-vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi. Aikuinen maksoikin sitten 72 dollaria per henkilö. Koko perhe jaksoi hienosti viisi tuntia legoaiheisia vempaimia ja viihdykkeitä. Muutama kerta jonotettiin erilaisiin kieputtimiin, mutta parasta oli se, että paikassa oli paljon myös sellaista osallistavaa puuhaa pienille, että jonottamiseen ei tarvinnut haaskata liikaa aikaa.

Paikka oli tosi iso ja nähtävää olisi luonnollisesti riittänyt, mutta nyt keskityttiin vauva-agenttia kiinnostaviin juttuihin. Plussaa oli myös hyvät ravintolat ja vauvan hoitohuone, missä pikkusiskoa pystyi huoltamaan ihan kaikessa rauhassa ja siististi sisätiloissa. Vauva-agentti suosittelee Legolandia, huippu mesta!

Tiistaina alkoi iskän seminaari, joten äiti vastasi ohjelmasta siitä eteenpäin. Tiistaina mentiin heti San Diegon eläintarhaan. Sitä olikin kehuttu kovasti ja se sijaitsi ihan lyhyen ajomatkan päässä, joten äiti ajatteli sen olevan sopivan kevyttä ohjelmaa. No, kevyttä se ei missään nimessä ollut, koska eläintarha oli erittäin mäkinen ja kerta kaikkiaan valtava paikka. Tuplarattaiden puskeminen ylös alas mäkiä kuumana päivänä ihmispaljoudessa oli suoraan sanottuna ihan kamalaa ja siinä vilahti moni eläin ohi kun yritettiin päästä päikkäriaikaan pois siitä sokkelosta.

Eläintarhassakin päästiin piipahtamaan ensiavussa kun vauva-agentin sormi jäi rattaiden renkaan väliin. Kynsi irtosi osittain ja sitä käytiin putsaamassa ja laittamassa laastaria päälle. Kaoottinen retki päättyi molempien lasten huutamiseen. Ei tainnut äidilläkään olla itku kaukana. Suoraan sanottuna mikä tahansa pienempi eläintarha on paljon kivempi pienten lasten. Oli hienoa nähdä norsuja ja leijonia, mutta enemmän innoissaan vauva-agentti oli ranchin hevosista. Vauva-agentti suosittelee San Diegon eläintarhaa niille, joiden jalat jaksaa taapertaa näin isossa ja mäkisessä eläintarhassa.

Kuvat Legolandista

San Diego: Puolimatka

San Diegon loman parhaat palat tulevat sopivissa erissä, joista tässä ensimmäinen.

San Diegoon ajaa Piilaaksosta noin kahdeksan tuntia yhdellä rykäisyllä. Vauva-agentti ei ollut valmis moiseen autossa istumiseen, joten sekä mennessä että tullessa vietettiin yksi yö matkan varrella. Matkaan lähdettiin lauantaina ja noin neljän tunnin ajon jälkeen päädyttiin Solvang-nimiseen, söpöön pieneen tanskalaiskylään. Kyllä, Kaliforniassa on pieni kaupunki, joka on kuin suoraan Tanskasta. Toki Tanska on paljon muutakin kuin tuulimyllyjä ja viinereitä, mutta tämä oli ihan virkistävän erilainen paikka kliseineen.

Solvangista jatkettiin vielä vähän matkaa vuorille pienelle ranchille. Jostain käsittämättömästä syystä päätettiin valita sellainen tie, missä seisoi keskellä tietä kyltti "closed". Eikä ollut turhaan tuo kyltti, sillä tie oli ERITTÄIN huonossa kunnossa, kapea, kiemurteli kordeiden pudotusten vieressä ilman minkäänlaista suoja-aitaa. Äiti pystyi jännitykseltään tuskin hengittämään kun taas vauva-agentti hihkui innoissaan takapenkillä. Perillä autosta nousi omituinen haju ja vähän jo huoletti oliko uusi ajokki pistetty liian koville heti alkuun. Ranch oli oikein mukava paikka, harmi vaan kun ei ehditty viipyä pidempään. Parasta oli hevoset.

Seuraavana aamuna pysähdyttiin vielä Santa Barbarassa ennen kuin suunnattiin Losin ruuhkiin ja kohti San Diegoa. Kaikki olivat tosin aika väsyneitä eli visiitti jäi melko lyhyeksi.



Loman loppu

Viikko sitten kotiuduttiin San Diegosta. Iso kaupunki ja hieno loma, mutta olipa kerrassaan ihanaa palata kotiin keittiön, pyykinpesukoneen, kissojen, kavereiden ja lelujen pariin. Lomailun kohokohdista sitten tuonnempana. Tällä kertaa vähän ankeampaa asiaa.

Loma ei loppunut ihan toivotulla tavalla. Ennen kuin startattiin kohti kotia, vauva-agentti tulla mätkähti liukumäestä alas epätyypillisellä tavalla laidan yli niin, että silmä turposi umpeen, solisluu murtui ja otsaan kasvoi iso kuhmu. Kaiken kruunasi aivotärähdys. Kun viiden tunnin ajon jälkeen päästiin kotiin Piilaaksoon, iskä vei vauva-agentin päivystykseen, missä pieni urhea poika oli jaksanut olla mitä reippain potilas.

Nyt viikon jälkeen onnettomuudesta on muistona enää hailakan violetin vihreä mustelma silmäluomessa. Käsi ei tunnu vaivaavan muuten kuin jos nukkuu sen päällä. Lääkärin mukaan se parantuu entiselleen neljässä viikossa, mutta siksi aikaa kiipeilyt ja liika hurjastelu on kiellettyä. Uskomatonta, miten nopeasti lapsi toipuu ja paranee.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vauva-agentille kävi näin huonosti. Tähän asti ollaan selvitty pienillä verinaarmuilla ja mustelmilla, mutta että oikeasti pienet pojat voivat tipahdella ties mistä ja mennä rikki. Aina ei vikkelinkään äiti tai iskä ehdi pelastamaan eikä lastaan voi valitettavasti kääriä kuplamuoviinkaan. Ihan pelottaa ajatella, millaisia vaaranpaikkoja maailma on täynnä uteliaille ihmisen aluille. Ehkä vain parasta olla miettimättä liikaa, yrittää minimoida ne vaaratilanteet mitä pystyy ja pitää laastarivarasto ehtymättömänä.

Kesämenoja

Täällä ollaan taas pitkästä ja heti juttua kakasta. Kävi nimittäin niin hienosti tänään, että vauva-agentti teki kakan pottaan ihan ekaa kertaa. Huraat sille! Aikaisemmin tämä kakkostoiminto on ollut niitä asioita, mistä ei ole edes päästy neuvotteluasteelle, mutta tänään homma meni kuin itsestään. Vauva-agentti on usein kotona ilman vaippaa ja välillä kodin ulkopuolellakin ja hyvin menee. Pisut tulee enää aniharvoin housuun. Vauva-agentti innostui potalla istumisesta niin kovasti, että palasi kerta toisensa jälkeen ähisemään lisää tuotoksia. No, se siitä aiheesta.

Viikonloppuna käytiin kivassa musiikkitapahtumassa. Parhaillaan on käynnissä Stanfordin jazz festarit ja lauantaina oli ohjelmaa myös lapsille. VNote -niminen bändi soitti kivan kesäistä latin-jazzia pienille musiikin ystäville, ja kyllä siitä muuten tykkäsivät isotkin. Lopuksi yleisö sai esittää kysymyksiä. Mykistävä kysymys tuli pieneltä tytöltä, joka halusi tietää osaako bändi soittaa niin, että vain ankat kuulevat sen. Se olisikin hieno taito.

Lauantaina lähdetään San Diegoon. Ihanaa! Siitä kaupungista on nimittäin kuultu pelkkää hyvää. On eläintarhaa, rantoja, kivoja puistoja, Sea Life, Legoland ja kaikkea yllin kyllin. Iskä nyhjää neljä päivää jossain seminaarissa ja sillä aikaa äiti ja lapset seikkailevat ympäriinsä.

Onnea, pikkusisko!

Vauva-agentin pikkusisko vietti tällä viikolla puolivuotispäiväänsä. Kuusi kuukautta on mennyt uskomattoman nopeasti, ja yllättävän helposti. Pikkusisko ei ole mikään ihan pieni enää vaan syö jo hyvällä ruokahalulla kiinteää ruokaa, harjoittelee tomerasti liikkeelle lähtöä ja jokeltelee blaa-blaa-tä-tä. Kooltaan tämä iloinen vauveli vastaa 10-kuista tyttövauvaa eli kyseessä on varsin muhkea tapaus. Mutta niin oli vauva-agenttikin iso vauvana ja nyt on aika keskiverto tyyppi noin koonsa puolesta.

Varmaan moni voi yhtyä siihen, että toinen lapsi on helppo tapaus. Kenties se johtuu kuitenkin enemmän siitä, että vanhemmat uskaltavat luottaa omiin kokemuksiinsa ja vaistoonsa kuin siitä, että itse vauva olisi jotenkin erityisen helppo. Toki onhan vauvoissakin eroja. Vauva-agentti oli kovin tempperamenttinen ja malttamaton, ja on sitä muuten edelleenkin. Sellaista tasaista olemista ei juurikaan ole vaan kaikessa mennään ääripäästä toiseen. Pikkusisko tarkastelee tyytyväisenä maailmaa, hymyilee ja juttelee.

Vaan kukapa ei tyytyväisenä katseli kun oma idoli hääräilee leikkiensä parissa. Pikkusiskon hymy ulottuu molempiin korviin kun vauva-agentti on näkösällä ja voi sitä riemua jos kiireinen taapero ehtii jakaa huomiota pikkusiskolleen. Vauva-agentti on hyvä isoveli ja kohtelee pikkusiskoa hellin ottein. Joskus lelut viedään kädestä, mutta sitten tilalle tuodaan joku vähän huonompi lelu ja kaikki ovat taas tyytyväisiä.

Kevät oli vauva-agentin kotona vilkasta aikaa. Käytännössä koko huhti- ja toukokuun talossa oli vieraita, välipäivinä siivottiin ja valmistauduttiin uusien vieraiden tuloon. Kun viimeiset vieraat lähtivät, jäi vähän tyhjä fiilis ja iski kova koti-ikävä. Se oli outoa, koska Suomeen ei ole juurikaan ehditty ikävöimään. Elämä on nyt täällä ja siihen ei jatkuva ikävöiminen mahdu.

Tällä viikolla varattiin lennot Suomeen. Ensin mietittiin mennäänkö ollenkaan kun matkustaminen kahden pienen kanssa on taatusti enemmän säätämistä kuin yhden. Pitkän lennon lisäksi rasittaa kymmenen tunnin aikaero ja perillä kova kiire joka paikkaan. Loman jälkeen voi olla taas vähän sekavat tunnelmat kun ei tiedetä oltaisiinko mieluummin Suomessa vai täällä. Mutta kyllä sen kaiken kestää kun pääsee taas tuttuihin maisemiin.

Vauva-agentti on nyt asunut 15 kuukautta Kaliforniassa. Vuosi sitten äiti mietti kotiudutaanko tänne koskaan, onko koko ajan näin ikävä Suomeen, onko amerikkalaiset aina näin ärsyttävän iloisia ja puheliaita. Aika hyvin sitä ihminen kuitenkin kotiutuu ja sopeutuu. Nyt jo välillä tuntuu omituiselta ajatukselta palata Suomeen, vaikka se onkin se mitä loppupeleissä halutaan. Vähän ahdistaa kylmä ja pimeä talvi, se ettei aurinko paistakaan koko ajan, ei ole ihania tuoreita hedelmiä saatavilla tai omaa takapihaa. Mutta tietysti on sitten paljon muuta, mitä täällä ei ole.

Tässä vähän kuvia kevään reissuilta. Vauva-agentin suosikkijuttuja olivat mm. junamuseo Sacramentossa, eväsretket rannalle ja vieraiden kanssa leikkiminen. Pikkusiskon mielipuuhaa oli ihan vaan mukana hengaaminen.

Kaliforniassakin voi sataa. (Point Lobos, Big Sur)



Piknik rannalla

Old Sacramento

Huvituksia viinitilalla

Pikkusisko

Laiska sunnuntai Foothill Parkissa

Kesää kohti

Huhuu! Onkohan siellä enää ketään lukemassa vauva-agentin edesottamuksia megapitkän tauon jälkeen. Joo, vähän kyllä hävettää kun ei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään aikoihin, mutta jotenkin se aika vaan hupenee niin uskomattoman nopeasti.

Tammikuun jälkeen koko perhe sairastui pikkusiskoa myöten varsin ikävään flunssaan ja siinä menikin sitten se kuukausi kun kukin köhi sängyn pohjalla vuorollaan. Maaliskuu hurahti ohi muuten vaan ja nyt huhtikuussa ollaan saatu jo kahdet vieraat. Toukokuussa tulee vieraita peräti Afrikasta asti! Vauva-agentti (ja tietysti muukin perhe) nauttii kovasti vieraista. Äitiä välillä tosin mietityttää mitä pienen pojan päässä liikkuu kun ihmisiä tulee ja sitten viikon tai parin päästä ne taas lähtee. Ja sitten nähdään joskus pitkän, pitkän ajan päästä uudestaan.

Piilaaksossa ollaan nautittu jo muutamista hellepäivistä ja niinpä vauva-agentti on avannut vesileikkikaudenkin. Ihanaa kun on oma takapiha. Vauva-agentti viihtyy hienosti omissa puuhissaan pihalla ja pikkusisko villiintyy kun pötköttelee puun alla ja katselee tuulessa heiluvia puunlehtiä. Tänään vauva-agenttia pisti ampiainen sormenpäähän. Tähän asti ampiaisia ollaan tarkkailtu pienen matkan päästä, mutta tällä kertaa kiusaus kävi liian suureksi ja pitihän siihen sitten vähän koskea.

Viikonloppuna juhlittiin vappua ja vauva-agentti söi aika monta munkkia. Ihanaa vappua sinne Suomeenkin!