Torstai-ilta päätettiin viettää leikkipuistossa, koska ilma oli mitä ihanin. Leikkipuisto oli täynnä ympäriinsä päättömästi säntäileviä lapsia ja näytti siltä, että tilanne riistäytyy käsistä ihan minä hetkenä hyvänsä. Vauva-agentti ei luonnollisestikaan osallistunut moiseen riehumiseen vaan tyytyi hiekkalaatikolla istuskeluun ja sirottelemaan hiekkaa avaamalla ja sulkemalla kätensä nyrkkiin. Tämä on muuten aika äsken opittu juttu ja viehättää kovasti vauva-agenttia. Kämmentä avataan ja suljetaan vaikkei siellä olisi mitään ja tuijotetaan lumoutuneesti tätä ihmettä.
Hiekkiksellä vauva-agentti päätti lähestyä vähän vanhempaa poikaa, joka oli jo niin etevä, että osasi kaivaa hiekkaan kuopan ja tehdä alkeellisen hiekkakeon. Tuore ystävyys päättyi kuitenkin pian ikävästi kun poika otti räjähtävän lähdön ja samalla viskasi käsissään olevat hiekat vauva-agentin silmille. Hätääntynyt vauva-agentti hieraisi hiekkaisia silmiään vielä hiekkaisimmilla käsillään. Voi itku! Vauva-agentti oli niin raukka hiekan jyväset silmissään ja vaikka suurin osa saatiin putsattua pois, ei mikään enää oikein huvittanut masentunutta vauvelia.
Toivottavasti tämä takaisku ei jää kaihertamaan mieltä, koska tähän asti leikkipuistossa on ollut pelkästään tosi kivaa. Ainakin se kaihersi silmissä vielä kotonakin kun vähän kaikki tuntui harmittavan.
Niin ja se jäi kaihertamaan äidin mieltä, että mikä siinä on kun tytöt tekevät rauhallisesti hiekkakakkuja tai keinuvat kiltisti ja pojat juoksevat toistensa perässä hiki päässä tai hautaavat toisiaan hiekkaan? Tuleeko vauva-agentistakin samanlainen?
Voi että millaiselle sotatantereelle pikku-Reko onkaan joutunut. Mutta odottakaahan ensi kesään niin näette, kuka on hiekkalaatikon kunkku ja kaikkien kauhu!
VastaaPoistaLupsakkaa viikonloppua teille kolmelle, t. ä