perjantai 31. joulukuuta 2010

Kohti uutta vuotta

Oho, tänään juhlitaan jo vuoden vaihtumista. Viikko on mennyt taas niin nopeaan ettei joulukuulumisia ole ehtinyt päivittämään. Pientä reportaasia luvassa viimeistään ensi viikolla.

Tänään vauva-agentti kävi näyttämässä korviaan lääkärisedälle. Tärykalvojen liikkumisen kanssa oli ilmeisesti jotain pientä häikkää, mutta ei niin pahaa, että asian eteen pitäisi tehdä jotain toimenpiteitä. Nyt syödään päivittäin xylitolia jos se ehkäisi tulevat korvatulehdukset.

Räiskyvää uutta vuotta kaikille! Vauva-agentti juhlii vuoden vaihtumista rauhallisissa merkeissä perheen parissa.

torstai 23. joulukuuta 2010

Jouluiloa

Vauva-agentti viettää ensimmäistä jouluaan. Mika Waltarin runon siivittämänä ihanaista joulua kaikille!

Joulu on kuusenneulasten ja
sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat
enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja,
jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,
joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa
pienissä käsissään,
ja lempeitten juhtien huurunen hengitys
lämmittää häntä pimeässä.


maanantai 20. joulukuuta 2010

Vastahankainen

Kertokaa viisaammat, mikä kumma siinä on, että erityisesti ulkovaatteiden pukeminen on vauvalle niin vastenmielistä hommaa? Tai on äiti nähnyt monta vauvaa, jotka ottavat kyseisen homman ihan iisisti, mutta vauva-agentti on päättänyt pistää kaikki voimansa peliin estääkseen moisen vääryyden.

Talvi on ihan kivaa aikaa, mutta kyllä Kalifornian lämpö oli tähän ikuiseen taisteluun verrattuna maanpäällinen paratiisi. Ja kun vihdoin päästään hiki päässä ulos, on siellä kuitenkin ihan lystiä. Sunnuntaina käytiin vähän keinumassa ja pulkkailemassa Helsingin ennätyshangilla.

Tsemppiä muillekin lumessa taapertajille!

 

lauantai 18. joulukuuta 2010

Arjen kiireitä

Suomeen paluun jälkeen vauva-agentti on pitänyt äidin aika kiireisenä, joten blogiin tulee uutta tekstiä harmillisen hitaasti. Päivät kuluvat nopeasti ja vauva-agentti pistää kodin aina niin sekaisin, että päikkäriaikana jonkun on vähän siivottavakin. Iltaisin taas väsyttää, joten hetket blogin parissa ovat olleet kortilla.

Pitkään on ollut tarkoituksena käydä ihan kodin vieressä sijaitsevassa perhekerhossa, mutta aina on ollut kaikkea muuta. Viime keväänä vauva-agentti oli vielä tosi pieni ja silloin kaksi harrastusta, vauvajooga ja baby bailatino, saivat riittää. Kesällä paikka oli tietysti kiinni ja sitten lähdettiinkin Amerikkaan. Nyt vauva-agentti on innostunut käymään kerhossa pari kolme kertaa viikossa ja siellä on tosi kivaa! Iso hitti on portaat, joissa vauva-agentti kiipeilee ylös ja alas kunnes välillä joutuu siirretyksi muihin leikkeihin. Äidistäkin on hauska seurata, kuinka vauva-agentti leikkii ikätovereittensa kanssa. Tai eiväthän vauvat varsinaisesti keskenään leiki vaan jokainen tutkii itsekseen leluja, mutta ryhmässä.

Perjantaina oli joulujuhla, missä meno oli riehakkaan pikkujoulumaista ja mitä pidemmälle iltapäivään päästiin sen hurjemmaksi meininki yltyi. Vauva-agentin kohdalla peli vihellettiin poikki kun päiväuniaika alkoi lähestyä. Tällä kertaa kerhossa oli poikkeuksellisen paljon isoja lapsia, joiden jalkoihin vielä kuitenkin aika pieni vauva-agentti oli jäädä koko ajan. Isommat lapset alkavat myös olla aika tarkkoja siitä kuka saa leikkiä leluilla ja kuka ei, ja usein vauva-agentin nenän edestä vedettiin houkuttelevimmat lelut pois. Onneksi pikkuinen ei vielä ymmärrä pahastua moisesta. Päin vastoin, vauva-agentti on oppinut ojentamaan tavaroita, joten lelujen antaminen muille on uutta kivaa puuhaa.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Matkan loppusuoralla

Vihdoin Amerikan komennuksen viimeisen viikonlopun kuvat on saatu koneelle ja koska reissusta hämärästi muistaakin vielä jotain, on parasta kirjoittaa Montereyn matkasta nyt. Montereyssä oli tarkoitus piipahtaa itse asiassa jo LA-viikonloppuna, mutta koska kaikkea ei mitenkään ehdi tekemään neljässä päivässä pitkien välimatkojen ja monen monen muun kiinnostavan paikan takia, päätettiin omistaa Montereylle kokonaan oma viikonloppu. Se oli hyvä idea, koska Monterey oli viehättävä kaupunki ja siellä riitti hyvin nähtävää pariksi päiväksi.

Ensin käytiin katsastamassa 17-Mile Drive, jota luonnollisesti hehkutettiin kaikissa matkaoppaissa. Kyseessä on siis Montereyn rannalla kiertävä maisemareitti, minkä varrella voi pysähdellä ihastelemaan pauhaavaa merta. Tarkkaavaisimmat, kuten vauva-agentti, voivat bongata myös merisaukkoja ja -hylkeitä ihan luonnonvaraisina. Yksi reitin nähtävyyksistä on Lone Cypress, joka ainakin matkaoppaan mukaan on maailman kuvatuimpia puita.

Spanish Bay














Lone Cypress



















Hylkeet eivät tarvitse ihmisravintoa.

















Illemmalla käytiin syömässä meriaiheista ruokaa ja sitten palattiin hotellille lepäilemään. Monterey oli melko kuollut kyseisenä lauantai-iltana, koska seuraavana päivänä kaupungissa juostiin maratoni. Tunnetustihan vauva-agentti ei itsekään ole mikään iltavirkku vaan tykkää herätä jo kuuden maissa aamulla. Ehtii sitten tehdä kaikenlaista.

Iltahämärää
















Miehet laittavat venettä vesille.




















Sunnuntaina käytiin Monterey Bay Aquariumissa, joka niin ikään oli kovasti kehuttu paikka. Vauva-agentti tykkäsi tiirailla isoja kaloja, mutta pingviinien ruokinta meni vähän sivu suun kun piti itsekin syödä samaan aikaan. Akvaariossa oli käynnissä myös hieno merihevosnäyttely. Täältä lähtee kaikki pisteet miespuolisille merihevosille, jotka hoitavat synnytyksen tasa-arvoisessa merihevosten maailmassa.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Pieni pöpökorva

Vauva-agentti sairastaa ensimmäistä korvatulehdustaan. Perjantaina oli aika neuvolalääkärille, joka tutki korvatkin muun testailun ohessa. Vauveli ei ole missään vaiheessa osoittanut kovia kipuilun merkkejä, ehkä vaan syönyt pienemmällä ruokahalulla ja ollut vähän unisempi kuin normaalisti. No, aamuöisin on myös heräilty vähän itkemään, mutta tämän ajateltiin johtuvan hampaista (kuten aina jos esiintyy poikkeavaa kiukkuisuutta). Nyt vauva-agentin voimat taitavat olla jo onneksi palaamassa, koska ruoka uppoaa normaaliin malliin ja Maisa-kisua on jahdattu raivokkaasti koko päivä. Toivottavasti homma on tällä yhdellä antibioottikuurilla selvä.

Keskiviikkona käväistiin pitkästä aikaa neuvolassa. Vauva-agentti on venynyt jo 77 senttiä pitkäksi ja elopainoa on kertynyt 10.8 kiloa. Iso poika!

torstai 25. marraskuuta 2010

Aikaerorasitusta

Vauva-agentin blogi on yhä hengissä ja menossa mukana, mutta valitettavasti se on jäänyt hermoja raastavan aikaerorasituksen jalkoihin. Viimeisen Amerikka-viikonlopun reissukuvatkin ovat yhä kameran muistikortilla, joten Montereyn matkajuttua saatte vielä tovin odottaa.

Vauva-agentin sisäinen kello käy yhä Kalifornian ajassa. Päivällä unta kyllä riittäisi, mutta öisin on kukuttu neljääkin tuntia niin, että aamu neljältä väsynyt vauva-agentti on vihdoin painanut päänsä tyynyyn. Äiti ja iskä eivät ole ihan tyytyväisiä tilanteeseen, mutta ei kai tähän auta muu kuin aika. Päivällä huonosti nukkunutta vauva-agenttia vähän tietysti kiukuttaa ja erityisesti talvivermeiden pukeminen on ihan vihoviimeistä hommaa. Talven riemuista ei vielä siis nautita ihan täysillä, mutta uusi pulkka on kyllä testattu. Ei se tyhmää ollut, mutta aika totinen vauveli törötti kyydissä.

Jatkoa siis seuraa kunhan kaikki ovat palautuneet Suomen aikaan.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kotimatka

Vauva-agentti on palannut takaisin Suomeen, missä päästiin heti talven makuun. Kotimatka oli pitkä. Takapuolta puudutettiin lentokoneen penkissä ja kentillä parikymmentä tuntia, mutta reipas vauva-agentti jaksoi hienosti nukkua, syödä ja myös aika paljon riekkua äitin ja iskän sylissä silloin kun ei väsyttänyt. Lento San Franciscosta Frankfurtiin kesti 10,5 tuntia ja se oli ajoitettu optimaalisesti niin, että vauva-agentti nukkui sikeästi yöuniaan lennon aikana. Lento Helsinkiin olikin ihan lastenleikkiä kun se kesti vain pari tuntia.

Äitiä ja iskää hämmästytti suuresti lentoyhtiöiden kovasti toisistaan poikkeavat ohjeistukset vauvan kanssa matkustamisesta. Tällä kertaa lennettiin Lufthansalla, missä jo yhden lentoyhtiön sisällä oli jokaisella lennolla ihan omat käytäntönsä siitä, miten vauvan pitää istua nousu- ja laskuvaiheessa. Yhdellä lennolla neuvottiin, että istuimen pitää olla ehdottomasti kasvot menosuuntaan, toisella taas selkä piti olla menosuuntaan ja viimeisellä lennolla vauvan piti istua vanhemman sylissä nousun ja laskun ajan. Tätä kuulemma pidetään nykyisin turvallisimpana vaihtoehtona. Lufthansalla ei myöskään ollut vauvalle erikseen pelastusliivejä, mikä taas aikaisemmin testatuilla lentoyhtiöillä on ollut käytäntönä. No, vauva-agentti sai kuitenkin muistoksi pienen avaimenperän, joka takavarikoitiin vanhempien toimesta samantien tukehtumisriskin takia. Lufthansa ei muutenkaan saanut ihan täysiä pisteitä, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Vauva-agentti on tottunut lentomatkustaja, mutta onnistunut lentomatka vaatii suunnitelmallisuutta myös vanhemmilta.
1. Lennon ajankohta. Kannattaa ajoittaa lento niin, että vauva todennäköisimmin nukkuu ison osan lennosta. Vauvan viihdyttäminen monen tunnin ajan sylissä pitäen on kohtalaisen rankkaa.
2. Turvakaukalo. Jos lentoa ei ole buukattu täyteen, vauvalle saa hyvällä tuurilla oman paikan. Turvakaukalossa nukkuminen, syöminen ja leikkiminenkin on paljon kivuttomampaa kuin vanhemman sylissä. Myös perillä kaukalo voi olla ihan kiva juttu esim. taksissa.
3. Hyvin organisoitu hoitolaukku. Ja siellä tietysti riittävästi ruokaa, vaippoja, harsoja, leluja, tutteja, lusikoita, kosteuspyyhkeitä, vaihtovaatteita, maitoa, tuttipulloja yms. yms. Lentokoneessa kannatta muuten vähän ennakoida sitä, milloin vauvelille iskee nälkä. Ruoka lämmitetään kuumalla vedellä ja sehän tietysti ottaa oman aikansa.
4. Lelut. Lelujen kannattaa olla sellaisia etteivät ne heti pudottuaan vieri penkin alle. Kaikkia leluja ei myöskään kannata levittää vauvan eteen heti vaan kannattaa pitää muutama spesiaalihyvä lelu varalla tiukkoja tilanteita varten. Ehkä kannattaa jopa hankkia ihan uusi lelu, joka tarjoaa uutta tutkittavaa.
5. Vauvakortti. Aina kannattaa vedota siihen, että meillä kun on tämä vauva. Suurin osa ymmärtää yskän jo tässä vaiheessa.

Vauva-agentti vietti hienot (ja valitettavasti pian unohdetut) kolme kuukautta Kaliforniassa, mutta on silti kovin iloinen Suomeen paluusta ja siitä, että tapaa pian kaikki ystävät ja sukulaiset. Eikä talvikaan ole ihan mahdoton ajatus auringon lämpöön tottuneelle vauva-agentille, koska seuraavaksi hankitaan pulkka, odotellaan joulua ja opitaan taas paljon uusia juttuja. Niin ja tietysti haetaan kisut kotiin!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Pieni uimamaisteri

Kylpemiselle on ihan pakko omistaa kokonaan oma kirjoitus, koska vauva-agentti rakastaa kylpemistä. Äiti muistelee, että ihan ensimmäinen kylpyhetki alkoi ja päättyi kovin itkuisesti ja senkin jälkeen vielä pitkään kylvystä tuijotti jännittyneen oloinen vauva-agentti suurilla silmillään. Kolmen kuukauden ikäisenä kylpeminen alkoi olla jo ihan ookoo puuhaa ja vähän hupiakin. Silloin siirryttiin pikkaisen isompaan ammeeseen ja ostettiin kylpytuki, missä vauva-agentti istui kuin kuningas tuolissaan.

Ihan pieni kylpijä














Kylpijä kylpytuolissaan















Täällä Amerikassa vauva-agentti on kylpenyt pelkästään isossa kylpyammeessa ja pääasiassa iskän kanssa. Kylpyyn mennään joka kerta samoilla rituaaleilla: iskä menee edeltä kylppäriin ja laittaa veden valumaan. Vauva-agentti höristää jo tässä vaiheessa korviaan, muttei ehkä vielä uskalla toivoa parasta. Äiti riisuu vauva-agentin ja houkuttelee ammeen suuntaan. Tähän ei paljoa vaadita, riittää kun kyselee missä iskä on ja jo alkaa vimmattu konttaus kohti kylpyhuonetta. Kun vauva-agentti tajuaa, että iskä piileskelee kylpyammeessa suihkuverhon takana, alkaa hurja neliraajaviuhtominen ja innokkaat kiljahtelut.

Koska kylpeminen on niin mieluista hommaa, vauva-agentti karkaa tuon tuosta kylpyammeen reunalle kurkistelemaan. Onneksi melkein joka ilta kylvetään, mutta äitiä ja iskää askarruttaa vähän se, miten vauva-agentti sopeutuu Punavuoressa odottavaan pieneen muoviammeeseen.



perjantai 12. marraskuuta 2010

Pikavisiitti Los Angelesiin

Vauva-agentti matkusti Los Angelesiin viime viikonloppuna. Matka oli pitkä ja autossa vietettiin monta tuntia, mutta puuduttava istuminen palkittiin hienoilla maisemilla ja ihanalla Santa Monicalla. Takapenkillä oli myös käynnissä non-stop sirkustemput ja laulelut, jottei vauva-agentin aika olisi käynyt niin kovin pitkäksi.

Matkaan lähdettiin jo perjantaina ja ensimmäinen etappi oli melkein puolivälissä sijaitseva Pismo Beach. Sinne huristeltiin Highway 1:sta pitkin, joka mutkitteli vuorenrinteillä meren yläpuolella. Valitettavasti hieno maisemareitti, joka tunnetaan nimellä Big Sur, oli tuskaisen hidas ja pimeys pääsi yllättämään matkalaiset. Mereltä ilmestyi myös aivan yhtäkkiä valtava sumuseinämä, joten upeita maisemia ei enää loppumatkasta nähtykään. Yö vietettiin mukavassa hotellissa merenrannalla ja aamulla jatkettiin kohti LA:ta.

Pismo Beach





















Santa Monica oli huippuvalinta minilomalle ja onneksi vauva-agentin hotellikin sijaitsi ihan tapahtumien ytimessä. Vieressä oli ostoskatu, jossa kaikista hienointa oli tietysti suihkulähde. Vauva-agentti tutuistui myös läheiseen rantaan auringonlaskun aikaan.

Huippuhieno suihkulähde
Santa Monican rantaa















Sunnuntaina hypättiin bussiin ja huristeltiin Venice Beachille muutaman mailin päähän. Sieltä käpyteltiin rauhakseltaan takaisin hotellille lämpöisessä auringonpaisteessa. Venice on kuuluisa mm. katutaiteilijoista, muskelimiehistä ja muusta epämääräisestä jengistä, mutta vauva-agentti ei lähtenyt biitsille patsastelemaan vaan nautiskelemaan hauskasta rantatunnelmasta.

Venice


Snäkipalaa Venice Beachillä

torstai 4. marraskuuta 2010

Itku pitkästä ilosta

Torstai-ilta päätettiin viettää leikkipuistossa, koska ilma oli mitä ihanin. Leikkipuisto oli täynnä ympäriinsä päättömästi säntäileviä lapsia ja näytti siltä, että tilanne riistäytyy käsistä ihan minä hetkenä hyvänsä. Vauva-agentti ei luonnollisestikaan osallistunut moiseen riehumiseen vaan tyytyi hiekkalaatikolla istuskeluun ja sirottelemaan hiekkaa avaamalla ja sulkemalla kätensä nyrkkiin. Tämä on muuten aika äsken opittu juttu ja viehättää kovasti vauva-agenttia. Kämmentä avataan ja suljetaan vaikkei siellä olisi mitään ja tuijotetaan lumoutuneesti tätä ihmettä.

Hiekkiksellä vauva-agentti päätti lähestyä vähän vanhempaa poikaa, joka oli jo niin etevä, että osasi kaivaa hiekkaan kuopan ja tehdä alkeellisen hiekkakeon. Tuore ystävyys päättyi kuitenkin pian ikävästi kun poika otti räjähtävän lähdön ja samalla viskasi käsissään olevat hiekat vauva-agentin silmille. Hätääntynyt vauva-agentti hieraisi hiekkaisia silmiään vielä hiekkaisimmilla käsillään. Voi itku! Vauva-agentti oli niin raukka hiekan jyväset silmissään ja vaikka suurin osa saatiin putsattua pois, ei mikään enää oikein huvittanut masentunutta vauvelia.

Toivottavasti tämä takaisku ei jää kaihertamaan mieltä, koska tähän asti leikkipuistossa on ollut pelkästään tosi kivaa. Ainakin se kaihersi silmissä vielä kotonakin kun vähän kaikki tuntui harmittavan.

Niin ja se jäi kaihertamaan äidin mieltä, että mikä siinä on kun tytöt tekevät rauhallisesti hiekkakakkuja tai keinuvat kiltisti ja pojat juoksevat toistensa perässä hiki päässä tai hautaavat toisiaan hiekkaan? Tuleeko vauva-agentistakin samanlainen?

Sadetta ja taidetta

Viime viikonloppuna oli siis Halloween. Sääli vaan, että lauantaina satoi melkein koko päivän vettä kun ajatuksena oli pyöriä Napan keskustassa lähinnä ulkoilmassa. Ja kyllä vauva-agentti siellä pyörähtikin, mutta meno ei varsinaisesti päätä huimannut. Sateen lakatessa istahdettiin syömään superherkullinen cup cake Cake Plate -nimisen herkku- ja muotiputiikin pienelle terassille. Illaksi oli varattu kaksi isoa karkkipussia kylän lapsille, mutta arvatkaapa montako kävi. No ei yhtään, ja nyt sitten äitin ja iskän pitää itse syödä kaikki karkit.

Prinsessa cup cake





















Sunnuntaina käytiin Oaklandissa katsomassa Pixarin näyttely. Olipa hieno, mutta olisi saanut olla vähän laajempikin. Esimerkiksi se, miten elokuvien ideat ja tarinat syntyvät, jäi kokonaan puuttumaan. Sen sijaan näyttely keskittyi kertomaan kuinka elokuvien hahmot syntyvät ja kuinka ne saavat lopullisen muotonsa aina ensimmäisistä lyijykynäluonnoksista lopulliseen tietokoneella animoituun hahmoon. Oikein mielenkiintoista!

Huomenna perjantaina vauva-agentti suuntaa kohti Los Angelesia, joka onkin sitten toiseksi viimeinen viikonloppuseikkailu täällä Amerikassa. Iskä aikoo ajaa rantietä pitkin, joka on kuulemma huikean kaunis reitti. Vauva-agentti on innoissaan!

Ai niin, ja vielä kiitokset Jupelle, joka kävi leikkimässä vauva-agentin kanssa viime viikolla!

Oma sisäänpääsytarra rintapielessä





















Pientä tutkimista museon kahvilassa
 

lauantai 30. lokakuuta 2010

9 kk

Vauva-agentti on saavuttanut maagisen 9 kuukauden iän. Viime kuukausi oli täynnä isoja mullistuksia ja suuria harppauksia kehityksessä, joista koko perhe on hirmuisen ylpeä. Vauva-agentti oppi konttaamaan ja istumaan. Nyt noustaan näppärästi ylös tukea vasten ja jopa kävellään vähän. Seisominen onnistuu myös yhdellä kädellä kiinni pitäen, samoin kyykistely ja tavaroiden noukkiminen lattialla. Vauva-agentti sai ensimmäiset kaksi alahammasta, joiden käyttöä harjoitellaan aina kun jotain sopivaa purtavaa tulee lähietäisyydelle.

Uudet taidot ja hampaat ovat valitettavasti aiheuttaneet katkonaisia öitä ja tummia silmänalusia äidille ja iskällä. Nykyisin koko perhe herääkin aamulla samasta sängystä, jotta kaikki saavat riittävästi unta. Myös päiväunille rauhoittuminen on ihan oma shownsa.



  

perjantai 29. lokakuuta 2010

Happy Halloween!

Savannilla villisti laukkaava seepravauva saatiin rauhoittumaan aloilleen porkkanan avulla. Ihanaa Halloweenia kaikille!

Toivoo,

Vauva-agentti + muu perhe

maanantai 25. lokakuuta 2010

Hattunäytös

Napassa alkaa tulla jo syksy. Viikonloppuna satoi putkeen kaksi päivää ja lämpötilakaan ei enää huitele hellelukemissa. Senpä takia vauva-agentille on hankittu uusia hattuja, myös silmällä pitäen Suomeen paluuta ja pakkasta. Ja yksi hattu on tietysti valmiina ensi viikonlopun Halloween-juhlintoihin. Hattukuvissa seikkailee kameraa kontaten jahtaava vauva-agentti. Siksi kuvat saattavat olla vähän vauhdikkaan oloisia.

Viikarihattu
Hattu Suomen pakkasiin
Seeprahattu Halloween-kepposteluihin

lauantai 16. lokakuuta 2010

Säpinää leikkipuistossa

Vauva-agentti tykkää ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin, erityisesti lapsiin. Muiden huomion saa helpoiten kiljahtelemalla, tai pikemminkin kyse on kovaäänisestä sisäänpäin henkäyksestä. Missä tahansa nähdään pieniä lapsia, vauva-agentti seuraa niitä tiukasti katsellaan ja hymyilee leveästi.

Perjantaina jalkauduttiin uuteen naapurustoon eli melkein keskustassa sijaitsevaan leikkipuistoon. Oikein kiva paikka, jossa on paljon pieniä lapsia. Vauva-agentti seurasi innokkaasti muiden lasten touhuilua ja väläytti hymynkin muutamalle onnekkaalle. Tuuli kuitenkin kääntyi kun vauva-agenttia lähestyi 1,5 vuotias tyttönen aikeissaan vähän pusutella. Tyttö istahti viereen ja kumartui jo pahaenteisesti kohti, jolloin vauva-agentti niin sanotusti jäätyi ja alkoi entistä kiivaammin hienontamaan maassa olevia kuivia lehtiä ihan muina miehinä. Kaikenlainen hienontaminen ja hipeltäminen on tosi kivaa hommaa ja tietysti harmillista jos joku keskeyttää sen. Silloin väkisinkin vetää vähän huulta mutruun. Onneksi tilanteesta selvittiin ja vauva-agenttikin coolisti vähän taputti tyttöstä olalle. Tyttö oli muuten ihan sellaisen Kaalimaan kakara -nuken näköinen sievissä kiharoissaan.

Hampaista sen verran, että nyt yksi alahammas on puskenut tiensä ikenestä läpi ihan tosissaan. Terävä reuna tuntuu jo ja pahimmat kiukunpuuskat sekä tuskanitkut ovat ainakin tämän hampaan osalta takana päin. Toivottavasti jokaisen hampaan kohdalla ei ole samanlainen show nimittäin hampaiden teko on valitettavasti vaikuttanut yöuniinkin ja kaikki on nukkuneet vähän huonosti.

Lopuksi vielä pyöräilykuva, koska vauva-agentti on vaan niin söpö pyöräilylookissaan.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Kotivahtina

Vauva-agentti jätettiin viime viikonloppuna vahtimaan kotia kun äiti ja iskä lähtivät kahdestaan Yosemiten kansallispuistoon. Ilmeisestikin viikonloppu oli mennyt hyvin isovanhempien hyvässä hoidossa ja ainut joka koki eroahdistusta taisi olla äiti, jolla iski kauhea ikävä jo ennen kuin oltiin päästy Napan rajojen ulkopuolelle. Alun perin vauva-agentiton viikonloppu oli tarkoitus viettää Las Vegasissa, mutta iskän työkaveri oli sen verran vakuuttava Yosemiten puolestapuhuja, että Yosemiten uskottiin olevan Vegasia suurempi seikkailu. Ja upea seikkailu olikin!

Äiti ja iskä olivat varanneet teltan Curry Village -nimisestä telttakylästä. Metsän keskellä, vuorien ympäröimänä oli pääosin viileää koko ajan ja yöllä lämpötila laski noin viiteen asteeseen. Onneksi mukana oli kerrospukeutumiseen erikoistunut iskä, joten kylmä ei tullut muuta kuin vaatteita vaihtaessa. Telttakylässä oli tiukat varotoimet karhujen varalta. Ne hiipivät öisin laaksoon etsimään ruokaa ja roskia, ilmeisesti myös tuoksuvat pesuaineet kelpaa, koska nekin piti teljetä ruoan lisäksi karhuvarmaan boksiin. Myös autot piti siivota houkuttelevista tuoksuista. Yhtään karhua ei näkynyt, mutta yksi kojootti sen sijaan bongattiin.

Lauantain tehtiin n. 15 km lenkki Nevada Fallseille, lähelle Half Domen juurta. Half Dome on Yosemiten komein ja kuuluisin huippu, mutta sinne ei valitettavasti nyt päästy, koska ylös asti kiipeämiseen tarvitaa lupa. Lupia on rajoitettu määrä, ne pitää varata etukäteen netistä ja vuoden 2010 luvat on kaikki jo myönnetty - ei siis lykästänyt tällä kertaa. Mist trail -niminen vaellusreitti oli kuitenkin paras kakkosvaihtoehto, joskin nousu oli aika rankka. Tiukka alkurutistus ei tosin enää tuntunut missään kun päästiin vesiputouksen päälle syömään evästä mahtavassa auringon paisteessa. Sunnuntaina kipeät lihakset kaipasivat lähinnä lepoa, joten ohjelmassa oli mahtava brunssi hienossa vanhassa hotelli Ahwahneessa ja piipahtaminen Glacier Pointiin, josta näkyi koko Yosemiten laakso. Upeita maisemia!

Curry Village telttakylä





Half Dome ja Nevada Falls
Äiti vaellusreitin huipulla
Iskä temppuilee putouksella


Kanssavaeltajia ottamassa aurinkoa.

Half Dome - siellä niitä
onnekkaita näkyy huipulla.

Kotiinkin oli kiva palata kun siellä odotti uninen vauva-agentti. Pieni hymynkare nähtiin vauvelin huulilla, vaikka olikin pikkaisen pöllämystyneen oloinen kun äiti ja iskä tupsahtivat ovesta sisään. 

torstai 7. lokakuuta 2010

Sekaisin vuoristoilmasta

Viime viikko hurahti tosi nopeasti kun vauva-agentti sai vieraita ja viikonloppuna mökkeiltiin Lake Tahoella. Tahoe järvi sijaitsee melkein kahden kilometrin korkeudessa Sierra Nevadan vuoristossa osin Kaliforniassa ja osin Nevadan puolella. Järvi on 500 metriä syvä ja näin ollen Amerikan toiseksi syvin järvi. Alueella on paljon mökkejä, hiihtokeskuksia, vaellusreittejä ja kasinoita. Sääolosuhteet lähentelivät Suomen syksyä ja paikoin nähtiin myös ruskan värejä. Vauva-agentti nautiskeli raikkaasta vuoristoilmasta, upeista maisemista ja uuden paikan jännityksistä, mutta joutui äidin ja iskän hylkäämäksi kun nämä vierailivat Squaw Valleyn Octoberfestissä. Kaikille 60-luvun jälkeen syntyneillä tiedoksi, että Squaw Valleyssä järjestettiin talviolympialaiset vuonna 1960.

Lauantaina tehtiin pieni patikointiretki alppiniitylle, joka sijaitsee kolmen kilometrin korkeudessa. Sunnuntaina saatiin koko päivä vettä niskaan, mutta sinnikkäästi tehtiin kävelyretki kastumisesta huolimatta. Hienoja maisemia ja kaikin puolin ihana viikonloppu! Jänskintä vauva-agentista oli ehkä mökin seinässä ollut metallinen tuuletusritilä. Sitä paukuttamalla sai hauskan äänen aikaiseksi.
















Vuoristoilma inspiroi vauva-agentin opettelemaan uusia juttuja. Ihan yhtäkkiä vauva-agentti on oppinut seisomaan tukea vasten ja ottamaan jopa muutamia sivuaskeleita, tosin hyvin epävarmoja sellaisia. Vauvelin pää tuntuu olevan aika sekaisin siitä, että maailmaa voikin katsella 75 sentin korkeudelta ja uutta taitoa on tietysti ylläpidettävä niin nukkumaan mennessä kuin unissaankin. Hyvästi koko perheen yöunet! Nyt on myös opittu pyllähtämään istualteen ihan omin avuin, mutta liikkuvaista poikaa paikallaan istuskelu ei kauaa kiinnosta.

Tässä vielä keinumiskuva, koska se vauva-agentista niin superkivaa. Koska äitikin on nyt opetellut Subarun hallintalaitteet, keinumaan päästään myös päivisin. Samalla otetaan vähän kontaktia paikallisiin lapsiin.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Hellettä ja hyvää mieltä

Täällä Amerikassa ihmiset ovat pääosin hyväntuulista ja ystävällistä porukkaa - ja erityisesti kovin mukavia vauva-agentille. Vauva-agentti on varsinainen ihmismagneetti, sillä monella on tarve päästä vähän turisemaan ja ihastelemaan vauva-agentin söpöä olemusta. Tämä on etenkin äidille mieluisaa, koska mikäs sen mukavampaa kuin että oma nuppu on such a darling ja cutie pie. Toki on mukava saada juttuseuraakin kun ihmiset haluavat päästä kertomaan minkä ikäisiä lapsenlapsia kenelläkin on, kenen vauva on juuri oppinut istumaan ja kenellä on samanlainen kirahvilelu.

Ja aasin siltana kirahvileluun: oli muuten yllätys, että Sophie The Giraffe on täälläkin muotitietoisten vauvojen ykkösjuttu (Amerikan paras vauvalelu 2009: ASTRA Best Toys for Kids 2009 Award). Vauva-agentti tosin viskasi omansa liikkuvasta kyydistä tienpientareelle, mutta onneksi tarkkaavainen iskä poimi sen talteen työmatkallaan. Tiedä sitten, onko Sophien taika jo haihtumassa...

Viikonloppuna oli taas hellelukemat mittarissa, joten vauva-agentti päätti ottaa rennosti. Lauantaina tehtiin visiitti lähellä sijaitsevaan Yountvilleen. Mukava pieni kylänen, joka tosin on kävelty nopeasti päästä päähän. Mutta voi siellä ainakin syödä hyvin jos ei muuta. Helle oli erityisesti houkutellut janoisia viinitiloille, joten pikkuteillä nähtiin välillä pitkiäkin autojonoja.

Viikonloppuna korkattiin uudet pyörät ja vauva-agentin pyöränistuin. Hienosti sujui, mutta näin alkuun harjoitellaan vielä aika lyhyillä lenkeillä. Eniten kiinnosti kulkeeko äidin pyörä ja sitä täytyi pitää tarkasti silmällä kurkistelemalla iskän kainalon alta. Napasta löytyi myös oikein kiva piknik-puisto Kennedy Park, missä käytiin vähän lekottelemassa ja keinumassa. Koska vauva-agentti on tunnetusti hurjapää, keinuminen oli tosi mieluista puuhaa.

Uusi viikko onkin odotettu ja jännää puuhaa täynnä, koska vauva-agentti saa vieraita ja lähtee viikonlopuksi Lake Tahoen maisemiin seikkailemaan.






maanantai 20. syyskuuta 2010

Pyöräilykauteen varustautuminen

Vauva-agentin viime viikon arkinen aherrus päättyi vierailuun iskän työpaikalle kun työmaalla vietettiin Skanskan maailmanlaajuisen työturvallisuusviikon loppumista. Vauva-agentti kävi tarkistamissa työskentelyolot ja äiti oli houkuteltu paikalle ilmaisella lounaalla. BBQ ja lämmin sää - hauska tapa aloittaa viikonloppu!

Lauantaina lähdettiin liikenteeseen jo ennen klo 10, mikä on vauva-agentin seurueelle harvinaisen aikaisin. Tarkoituksena oli ajella San Joseen asti hakemaan vauva-agentille pyöränistuin. Syy, miksi sitä piti lähteä hakemaan lahden takaa on se, että haluttiin nimenomaan pyörän etuosaan asennettava istuin. Näin vauva-agentti voi seurata matkan kulkua aitiopaikalta. Koska San Jose sijaitsee 1,5 tunnin ajomatkan päässä, iskä soitti heti aamulla istuimia myyvään liikkeeseen varmistaakseen, että niitä on varastossa. Puhelu päättyi hämärissä merkeissä ja ainut asia mikä selvisi oli, että ko. yritys ei myy kolmipyöräisiä. Tavallaanhan nimenomaan tätä ei tiedusteltu... Reissuun lähdettiin siis ihan omalla riskillä ja hyvä niin, sillä istuin saatiin ja seuraavaksi hankitaan äitille ja iskälle pyörät. Ihan peruspyörän ilman mitään herkkuja saa esim. Walmartista ja Targetista n. 100 dollarilla.

Paluumatkalla nautittiin maisemista ja ajeltiin kotiin San Franciscon kautta sumuisen Golden Gate Bridgen yli. San Franciscossa poikettiin Ocean Beachille ihmettelemään kohisevaa merta. Vauva-agentti oli aalloista ihan tohkeissaan ja uskalsi kastella varpaansa rantahiekassa.

Sunnuntai alkoi jo tavaksi muodostuneella Skype-maratonilla kun vauva-agentti otti yhteyttä Suomen päähän. Välillä piti vetäytyä päikkäreille, koska kuulumisten vaihtaminen, näppiksen havittelu ja yleinen mesoaminen imivät kaikki mehut. Illalla taas grillattiin, tosin unikoululainen oli hyvän oppilaan tavoin siihen aikaan tietysti jo nukkumassa.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Uuden oppimista

Viime viikko oli vauva-agentille monella tapaa merkityksellinen. Vauva-agentti oppi konttausasennon, jossa vielä toistaiseksi huojutaan paikallaan. Tämän uuden taidon myötä on alettu myös harjoitella tukea vasten nousemista, joilloin mm. pistorasiat ovat tulleet herkullisesti kosketusetäisyydelle. Asunto onkin nyt varusteltu pienten, vikkelien sormien varalle.

Vauva-agentti joutui myös unikouluun, koska on heräillyt monta kertaa yössä huutelemaan tutin perään. Äiti ja iskä alkavat olla aika väsyneitä, joten tarkoituksena on saada Reko nukkumaan ilman tuttia ja vanhempien apua ainakin kahdeksan tuntia putkeen. Unikoulun vetäjänä toimii iskä, koska netistä luettiin, että näin kannattaa tehdä ja äitikään ei pistänyt hanttiin tähän työnjakoon. Onneksi uudessa kodissa on hyvä äänieristys, koska kahtena ensimmäisenä yönä tutin panttaaminen otti vauva-agenttia päähän suunnattoman paljon. Siitä yöt ovatkin helpottuneet, joten nyt jännätään onko unikoulun opit menneet oikeasti perille.

Viime torstaina äiti ja vauva-agentti tutustuivat iskän työkavereihin kun yhden läksiäisiä vietettiin paikallisessa meksikolaisravintolassa. Vauva-agentti oli vähän herkällä tuulella ja veti huulta mutruun kun joutui sysätyksi vieraaseen syliin. Alkujärkytyksen jälkeen menikin hyvin kun vieraille naamoille sai naureskella turvallisesti omalta paikalta. Äitiä ja iskää ihmetytti paikallinen juomakulttuuri, nimittäin tuntui olevan ihan normaalia, että vaikka paikalle saavutaan autolla, alkoholia voi silti nauttia useamman annoksen. Toinen kummastuksen aihe oli täsmällisyys - tai pikemminkin epätäsmällisyys. Kekkerit alkoivat kuudelta ja suomalaiseen tapaan vauva-agentin seurue oli paikalla 10 minuuttia etuajassa kun taas paikalliset alkoivat valua paikalle vasta varttia yli ja viimeiset tulivat vasta ennen seitsemää. Iskä osasi kertoa, että töissäkään ei ole niin minuutin päälle, milloin sovittuihin tapaamisiin saavutaan.

Viikonloppu oli jälleen mukavan lämmin, täynnä ohjelmaa ja grilliruokaa. Tällä kertaa iskä osti työkaverinsa kehoituksesta miehekkään köntin täällä tri tip -nimellä kulkevaa lihaa. Lauantaina auringosta nauttiin Napan Viini, käsityö ja jazz markkinoilla. Ihana, sympaattinen tapahtuma. Sunnuntaina iskä vei perheensä asemessuille, joka ei sympaattisuudessaan yltänyt ihan markkinoiden tasolle. Kotimatkalla piipahdettiin Napan keskustassa sijaitsevassa Oxbow Public Marketissa, joka oli taas yksi paikka lisää ostaa ihania herkkuja.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kuvia lisätty!

Tänne on nyt lisätty pari kuvaa uudesta kodista. Ulkokuvia on vielä tulossa myöhemmin.

Viikonlopun riennot

Puhutaanpa aluksi vähän säästä. Vauva-agentti on kuullut huhuja, että Suomessa olisi jo kovin syksyiset kelit. Napassa sen sijaan hikoiltiin viikonloppuna 35 asteen helteessä. Tänään on jo onneksi vähän viileämpää, pilvistä ja tuulista eli mukavaa vaihtelua kuumottavaan helteeseen. Vauva-agenttikin veti hiiripipon päähänsä kun lähdettiin päiväkävelylle.

Viikonloppuna harrastettiin grillailun lisäksi shoppailua ja lähiseutumatkailua. Sunnuntaina käytiin Napan outletissa, josta ostettiin vauva-agentille kaksi bodya, toinen on Gapin ja toinen American Apparellin. Gapin bodysta ei ole kuvaa, mutta sivulla on mm. ihana seepra-asu, joka olisi täydellinen vauva-agentille Halloween-juhlintoihin. Mitä mieltä olette?

Maanantaina ajettiin mutkaista tietä Berryessa -nimiselle järvelle, joka on yksi Kalifornian suurimmista tekojärvistä. Äiti tuli vähän tiesairaaksi kun samalla piti hyysätä vauva-agenttia. Näkymät olivat huikeat, mutta kovin kauaa ei niitä ihasteltu kuumuuden takia. Seuraavalla kerralla pakataan mukaan simmarit ja evästä. Matkan varrella pysähdyttiin kuvaamaan myös viinitiloja, niitähän täällä riittää.







lauantai 4. syyskuuta 2010

Huomenta Napa!

Muutto on pistänyt vauva-agentin sisäisen kellon sekaisin, sillä molempina aamuina uudessa kodissa ollaan oltu hereillä jo ennen seitsemää. Myöskään nukahtaminen ei ole ihan ongelmatonta. Äiti epäilee tämän johtuvan turhan villistä kuosista, joka reunastaa pinnasänkyä. Toivottavasti kuviot on pian tutkittu perustellisesti ja muuttuvat niin tylsiksi, että ne suorastaan huutavat nukahtamaan. Muutoin elämä Napassa on alkanut mallikkaasti. Uusi koti sijaitsee oikein viihtyisässä taloyhtiössä, jonka pihassa kukkii monenlaista kukkaa ja kasvia. Koko asuinkortteeri on ihastuttavan huolella hoidettu. Sisätiloistakaan ei ole moitteen sanaa ja vaalea, pitkänukkainen kokolattiamattokin on suorastaan mukava. Siinä vauva-agentin on hyvä kiitää kontaten ympäri asuntoa, tosin vielä edetään lattiaa pitkin mönkien.

Reko ja äiti uhmasivat hellettä (+35!) ja tekivät eilen reippaan kävelyn kauppaan. Tarkoitus oli kävellä Whole Foodsille asti, joka on n. 25 min kävely suuntaansa. Äiti ei ollenkaan muistanut, että matka olikin niinkin pitkä, mutta sinnikkäästi jatkoi eteenpäin, koska aina sen piti olla seuraavien valojen jälkeen tai sitä seuraavien tai viimeistään sitä seuraavien... Vauva-agentti puolestaan otti huikan vettä ja torkahti rattaisiin.

Eilen illalla täydennettiin uuden kodin varustelua Walmartissa, koska kaikenlaista pientä, tarpeellista tavaraa uupui. Asuntohan on siis kalustettu eli kovin järeitä ostoksia ei tarvinnut tehdä. Isoin ostos oli kaasugrilli, joka sijoitettiin asunnon patiolle. Tälle lauantaille ei ole luvassa muuta kuin kauppareissu ja kotona oloa, mutta vauva-agentin viikonloppuseikkailut jatkuvat maanantaille, koska silloin on Labor Day ja iskällä vapaapäivä. Ehkä kamerakin kaivetaan esiin niin saadaan kuvia uudesta kodista.

Juuri saadun tiedon mukaan iskä on saanut grillin koottua, joten sisällöntuottaja siirtyy seuraamaan sytytysvaihetta.


torstai 2. syyskuuta 2010

Muutto

Tänään laitetaan lelut kasaan ja muutetaan Napaan. Tiistaina käytiin ilta-ajelulla aivan ihanissa maisemissa ja tarkoitus oli käydä tsekkaamassa myös uusi koti Napassa. Kello oli kuitenkin takaisin päin tullessa jo niin paljon, että ei enää viitsitty kurvata sitä kautta, joten jännityksellä odotetaan millainen lukaali meitä odottaa. Joka tapauksessa taloyhtiöllä on yhteinen ulkouima-allas, kuntosali ja grillejä. Napan keskustaan on kuulemma ihan kävelymatka. Ehdottomasti plussaa! Kaupungissa on myös Whole Foods -ruokakauppa, jonne iskän mukaan äidillä ja Rekolla ei ole asiaa.

Takaisin tiistaihin, jolloin Subaru kurvasi kohti upeita viinitiloja ja laaksoja. Matkan piti huipentua The Old Faitful Geyser -nimiselle kuumalle lähteelle, mutta valitettavasti portit olivat jo kiinni ja paikalla enää kukkia kasteleva meksikolaismies. Vauva-agentti seurueineen ei tästä takaiskusta lannistunut, koska matkan varrella oli mm. viehättävä kaupunki St Helena ja siellä hauska ulkoilmaravintola Gott's Roadside, jossa testattiin paikan hintava mustikkapirtelö. Hyvää oli!