San Diego: Legoland ja Zoo

Maanantaina mentiin koko perhe Legolandiin. Ihan mahtava paikka! Lippujen hinnat olivat tietysti ihan pilvissä, mutta onneksi alle 3-vuotiaat lapset pääsivät ilmaiseksi. Aikuinen maksoikin sitten 72 dollaria per henkilö. Koko perhe jaksoi hienosti viisi tuntia legoaiheisia vempaimia ja viihdykkeitä. Muutama kerta jonotettiin erilaisiin kieputtimiin, mutta parasta oli se, että paikassa oli paljon myös sellaista osallistavaa puuhaa pienille, että jonottamiseen ei tarvinnut haaskata liikaa aikaa.

Paikka oli tosi iso ja nähtävää olisi luonnollisesti riittänyt, mutta nyt keskityttiin vauva-agenttia kiinnostaviin juttuihin. Plussaa oli myös hyvät ravintolat ja vauvan hoitohuone, missä pikkusiskoa pystyi huoltamaan ihan kaikessa rauhassa ja siististi sisätiloissa. Vauva-agentti suosittelee Legolandia, huippu mesta!

Tiistaina alkoi iskän seminaari, joten äiti vastasi ohjelmasta siitä eteenpäin. Tiistaina mentiin heti San Diegon eläintarhaan. Sitä olikin kehuttu kovasti ja se sijaitsi ihan lyhyen ajomatkan päässä, joten äiti ajatteli sen olevan sopivan kevyttä ohjelmaa. No, kevyttä se ei missään nimessä ollut, koska eläintarha oli erittäin mäkinen ja kerta kaikkiaan valtava paikka. Tuplarattaiden puskeminen ylös alas mäkiä kuumana päivänä ihmispaljoudessa oli suoraan sanottuna ihan kamalaa ja siinä vilahti moni eläin ohi kun yritettiin päästä päikkäriaikaan pois siitä sokkelosta.

Eläintarhassakin päästiin piipahtamaan ensiavussa kun vauva-agentin sormi jäi rattaiden renkaan väliin. Kynsi irtosi osittain ja sitä käytiin putsaamassa ja laittamassa laastaria päälle. Kaoottinen retki päättyi molempien lasten huutamiseen. Ei tainnut äidilläkään olla itku kaukana. Suoraan sanottuna mikä tahansa pienempi eläintarha on paljon kivempi pienten lasten. Oli hienoa nähdä norsuja ja leijonia, mutta enemmän innoissaan vauva-agentti oli ranchin hevosista. Vauva-agentti suosittelee San Diegon eläintarhaa niille, joiden jalat jaksaa taapertaa näin isossa ja mäkisessä eläintarhassa.

Kuvat Legolandista

San Diego: Puolimatka

San Diegon loman parhaat palat tulevat sopivissa erissä, joista tässä ensimmäinen.

San Diegoon ajaa Piilaaksosta noin kahdeksan tuntia yhdellä rykäisyllä. Vauva-agentti ei ollut valmis moiseen autossa istumiseen, joten sekä mennessä että tullessa vietettiin yksi yö matkan varrella. Matkaan lähdettiin lauantaina ja noin neljän tunnin ajon jälkeen päädyttiin Solvang-nimiseen, söpöön pieneen tanskalaiskylään. Kyllä, Kaliforniassa on pieni kaupunki, joka on kuin suoraan Tanskasta. Toki Tanska on paljon muutakin kuin tuulimyllyjä ja viinereitä, mutta tämä oli ihan virkistävän erilainen paikka kliseineen.

Solvangista jatkettiin vielä vähän matkaa vuorille pienelle ranchille. Jostain käsittämättömästä syystä päätettiin valita sellainen tie, missä seisoi keskellä tietä kyltti "closed". Eikä ollut turhaan tuo kyltti, sillä tie oli ERITTÄIN huonossa kunnossa, kapea, kiemurteli kordeiden pudotusten vieressä ilman minkäänlaista suoja-aitaa. Äiti pystyi jännitykseltään tuskin hengittämään kun taas vauva-agentti hihkui innoissaan takapenkillä. Perillä autosta nousi omituinen haju ja vähän jo huoletti oliko uusi ajokki pistetty liian koville heti alkuun. Ranch oli oikein mukava paikka, harmi vaan kun ei ehditty viipyä pidempään. Parasta oli hevoset.

Seuraavana aamuna pysähdyttiin vielä Santa Barbarassa ennen kuin suunnattiin Losin ruuhkiin ja kohti San Diegoa. Kaikki olivat tosin aika väsyneitä eli visiitti jäi melko lyhyeksi.



Loman loppu

Viikko sitten kotiuduttiin San Diegosta. Iso kaupunki ja hieno loma, mutta olipa kerrassaan ihanaa palata kotiin keittiön, pyykinpesukoneen, kissojen, kavereiden ja lelujen pariin. Lomailun kohokohdista sitten tuonnempana. Tällä kertaa vähän ankeampaa asiaa.

Loma ei loppunut ihan toivotulla tavalla. Ennen kuin startattiin kohti kotia, vauva-agentti tulla mätkähti liukumäestä alas epätyypillisellä tavalla laidan yli niin, että silmä turposi umpeen, solisluu murtui ja otsaan kasvoi iso kuhmu. Kaiken kruunasi aivotärähdys. Kun viiden tunnin ajon jälkeen päästiin kotiin Piilaaksoon, iskä vei vauva-agentin päivystykseen, missä pieni urhea poika oli jaksanut olla mitä reippain potilas.

Nyt viikon jälkeen onnettomuudesta on muistona enää hailakan violetin vihreä mustelma silmäluomessa. Käsi ei tunnu vaivaavan muuten kuin jos nukkuu sen päällä. Lääkärin mukaan se parantuu entiselleen neljässä viikossa, mutta siksi aikaa kiipeilyt ja liika hurjastelu on kiellettyä. Uskomatonta, miten nopeasti lapsi toipuu ja paranee.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun vauva-agentille kävi näin huonosti. Tähän asti ollaan selvitty pienillä verinaarmuilla ja mustelmilla, mutta että oikeasti pienet pojat voivat tipahdella ties mistä ja mennä rikki. Aina ei vikkelinkään äiti tai iskä ehdi pelastamaan eikä lastaan voi valitettavasti kääriä kuplamuoviinkaan. Ihan pelottaa ajatella, millaisia vaaranpaikkoja maailma on täynnä uteliaille ihmisen aluille. Ehkä vain parasta olla miettimättä liikaa, yrittää minimoida ne vaaratilanteet mitä pystyy ja pitää laastarivarasto ehtymättömänä.

Kesämenoja

Täällä ollaan taas pitkästä ja heti juttua kakasta. Kävi nimittäin niin hienosti tänään, että vauva-agentti teki kakan pottaan ihan ekaa kertaa. Huraat sille! Aikaisemmin tämä kakkostoiminto on ollut niitä asioita, mistä ei ole edes päästy neuvotteluasteelle, mutta tänään homma meni kuin itsestään. Vauva-agentti on usein kotona ilman vaippaa ja välillä kodin ulkopuolellakin ja hyvin menee. Pisut tulee enää aniharvoin housuun. Vauva-agentti innostui potalla istumisesta niin kovasti, että palasi kerta toisensa jälkeen ähisemään lisää tuotoksia. No, se siitä aiheesta.

Viikonloppuna käytiin kivassa musiikkitapahtumassa. Parhaillaan on käynnissä Stanfordin jazz festarit ja lauantaina oli ohjelmaa myös lapsille. VNote -niminen bändi soitti kivan kesäistä latin-jazzia pienille musiikin ystäville, ja kyllä siitä muuten tykkäsivät isotkin. Lopuksi yleisö sai esittää kysymyksiä. Mykistävä kysymys tuli pieneltä tytöltä, joka halusi tietää osaako bändi soittaa niin, että vain ankat kuulevat sen. Se olisikin hieno taito.

Lauantaina lähdetään San Diegoon. Ihanaa! Siitä kaupungista on nimittäin kuultu pelkkää hyvää. On eläintarhaa, rantoja, kivoja puistoja, Sea Life, Legoland ja kaikkea yllin kyllin. Iskä nyhjää neljä päivää jossain seminaarissa ja sillä aikaa äiti ja lapset seikkailevat ympäriinsä.