torstai 25. marraskuuta 2010

Aikaerorasitusta

Vauva-agentin blogi on yhä hengissä ja menossa mukana, mutta valitettavasti se on jäänyt hermoja raastavan aikaerorasituksen jalkoihin. Viimeisen Amerikka-viikonlopun reissukuvatkin ovat yhä kameran muistikortilla, joten Montereyn matkajuttua saatte vielä tovin odottaa.

Vauva-agentin sisäinen kello käy yhä Kalifornian ajassa. Päivällä unta kyllä riittäisi, mutta öisin on kukuttu neljääkin tuntia niin, että aamu neljältä väsynyt vauva-agentti on vihdoin painanut päänsä tyynyyn. Äiti ja iskä eivät ole ihan tyytyväisiä tilanteeseen, mutta ei kai tähän auta muu kuin aika. Päivällä huonosti nukkunutta vauva-agenttia vähän tietysti kiukuttaa ja erityisesti talvivermeiden pukeminen on ihan vihoviimeistä hommaa. Talven riemuista ei vielä siis nautita ihan täysillä, mutta uusi pulkka on kyllä testattu. Ei se tyhmää ollut, mutta aika totinen vauveli törötti kyydissä.

Jatkoa siis seuraa kunhan kaikki ovat palautuneet Suomen aikaan.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kotimatka

Vauva-agentti on palannut takaisin Suomeen, missä päästiin heti talven makuun. Kotimatka oli pitkä. Takapuolta puudutettiin lentokoneen penkissä ja kentillä parikymmentä tuntia, mutta reipas vauva-agentti jaksoi hienosti nukkua, syödä ja myös aika paljon riekkua äitin ja iskän sylissä silloin kun ei väsyttänyt. Lento San Franciscosta Frankfurtiin kesti 10,5 tuntia ja se oli ajoitettu optimaalisesti niin, että vauva-agentti nukkui sikeästi yöuniaan lennon aikana. Lento Helsinkiin olikin ihan lastenleikkiä kun se kesti vain pari tuntia.

Äitiä ja iskää hämmästytti suuresti lentoyhtiöiden kovasti toisistaan poikkeavat ohjeistukset vauvan kanssa matkustamisesta. Tällä kertaa lennettiin Lufthansalla, missä jo yhden lentoyhtiön sisällä oli jokaisella lennolla ihan omat käytäntönsä siitä, miten vauvan pitää istua nousu- ja laskuvaiheessa. Yhdellä lennolla neuvottiin, että istuimen pitää olla ehdottomasti kasvot menosuuntaan, toisella taas selkä piti olla menosuuntaan ja viimeisellä lennolla vauvan piti istua vanhemman sylissä nousun ja laskun ajan. Tätä kuulemma pidetään nykyisin turvallisimpana vaihtoehtona. Lufthansalla ei myöskään ollut vauvalle erikseen pelastusliivejä, mikä taas aikaisemmin testatuilla lentoyhtiöillä on ollut käytäntönä. No, vauva-agentti sai kuitenkin muistoksi pienen avaimenperän, joka takavarikoitiin vanhempien toimesta samantien tukehtumisriskin takia. Lufthansa ei muutenkaan saanut ihan täysiä pisteitä, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Vauva-agentti on tottunut lentomatkustaja, mutta onnistunut lentomatka vaatii suunnitelmallisuutta myös vanhemmilta.
1. Lennon ajankohta. Kannattaa ajoittaa lento niin, että vauva todennäköisimmin nukkuu ison osan lennosta. Vauvan viihdyttäminen monen tunnin ajan sylissä pitäen on kohtalaisen rankkaa.
2. Turvakaukalo. Jos lentoa ei ole buukattu täyteen, vauvalle saa hyvällä tuurilla oman paikan. Turvakaukalossa nukkuminen, syöminen ja leikkiminenkin on paljon kivuttomampaa kuin vanhemman sylissä. Myös perillä kaukalo voi olla ihan kiva juttu esim. taksissa.
3. Hyvin organisoitu hoitolaukku. Ja siellä tietysti riittävästi ruokaa, vaippoja, harsoja, leluja, tutteja, lusikoita, kosteuspyyhkeitä, vaihtovaatteita, maitoa, tuttipulloja yms. yms. Lentokoneessa kannatta muuten vähän ennakoida sitä, milloin vauvelille iskee nälkä. Ruoka lämmitetään kuumalla vedellä ja sehän tietysti ottaa oman aikansa.
4. Lelut. Lelujen kannattaa olla sellaisia etteivät ne heti pudottuaan vieri penkin alle. Kaikkia leluja ei myöskään kannata levittää vauvan eteen heti vaan kannattaa pitää muutama spesiaalihyvä lelu varalla tiukkoja tilanteita varten. Ehkä kannattaa jopa hankkia ihan uusi lelu, joka tarjoaa uutta tutkittavaa.
5. Vauvakortti. Aina kannattaa vedota siihen, että meillä kun on tämä vauva. Suurin osa ymmärtää yskän jo tässä vaiheessa.

Vauva-agentti vietti hienot (ja valitettavasti pian unohdetut) kolme kuukautta Kaliforniassa, mutta on silti kovin iloinen Suomeen paluusta ja siitä, että tapaa pian kaikki ystävät ja sukulaiset. Eikä talvikaan ole ihan mahdoton ajatus auringon lämpöön tottuneelle vauva-agentille, koska seuraavaksi hankitaan pulkka, odotellaan joulua ja opitaan taas paljon uusia juttuja. Niin ja tietysti haetaan kisut kotiin!

maanantai 15. marraskuuta 2010

Pieni uimamaisteri

Kylpemiselle on ihan pakko omistaa kokonaan oma kirjoitus, koska vauva-agentti rakastaa kylpemistä. Äiti muistelee, että ihan ensimmäinen kylpyhetki alkoi ja päättyi kovin itkuisesti ja senkin jälkeen vielä pitkään kylvystä tuijotti jännittyneen oloinen vauva-agentti suurilla silmillään. Kolmen kuukauden ikäisenä kylpeminen alkoi olla jo ihan ookoo puuhaa ja vähän hupiakin. Silloin siirryttiin pikkaisen isompaan ammeeseen ja ostettiin kylpytuki, missä vauva-agentti istui kuin kuningas tuolissaan.

Ihan pieni kylpijä














Kylpijä kylpytuolissaan















Täällä Amerikassa vauva-agentti on kylpenyt pelkästään isossa kylpyammeessa ja pääasiassa iskän kanssa. Kylpyyn mennään joka kerta samoilla rituaaleilla: iskä menee edeltä kylppäriin ja laittaa veden valumaan. Vauva-agentti höristää jo tässä vaiheessa korviaan, muttei ehkä vielä uskalla toivoa parasta. Äiti riisuu vauva-agentin ja houkuttelee ammeen suuntaan. Tähän ei paljoa vaadita, riittää kun kyselee missä iskä on ja jo alkaa vimmattu konttaus kohti kylpyhuonetta. Kun vauva-agentti tajuaa, että iskä piileskelee kylpyammeessa suihkuverhon takana, alkaa hurja neliraajaviuhtominen ja innokkaat kiljahtelut.

Koska kylpeminen on niin mieluista hommaa, vauva-agentti karkaa tuon tuosta kylpyammeen reunalle kurkistelemaan. Onneksi melkein joka ilta kylvetään, mutta äitiä ja iskää askarruttaa vähän se, miten vauva-agentti sopeutuu Punavuoressa odottavaan pieneen muoviammeeseen.



perjantai 12. marraskuuta 2010

Pikavisiitti Los Angelesiin

Vauva-agentti matkusti Los Angelesiin viime viikonloppuna. Matka oli pitkä ja autossa vietettiin monta tuntia, mutta puuduttava istuminen palkittiin hienoilla maisemilla ja ihanalla Santa Monicalla. Takapenkillä oli myös käynnissä non-stop sirkustemput ja laulelut, jottei vauva-agentin aika olisi käynyt niin kovin pitkäksi.

Matkaan lähdettiin jo perjantaina ja ensimmäinen etappi oli melkein puolivälissä sijaitseva Pismo Beach. Sinne huristeltiin Highway 1:sta pitkin, joka mutkitteli vuorenrinteillä meren yläpuolella. Valitettavasti hieno maisemareitti, joka tunnetaan nimellä Big Sur, oli tuskaisen hidas ja pimeys pääsi yllättämään matkalaiset. Mereltä ilmestyi myös aivan yhtäkkiä valtava sumuseinämä, joten upeita maisemia ei enää loppumatkasta nähtykään. Yö vietettiin mukavassa hotellissa merenrannalla ja aamulla jatkettiin kohti LA:ta.

Pismo Beach





















Santa Monica oli huippuvalinta minilomalle ja onneksi vauva-agentin hotellikin sijaitsi ihan tapahtumien ytimessä. Vieressä oli ostoskatu, jossa kaikista hienointa oli tietysti suihkulähde. Vauva-agentti tutuistui myös läheiseen rantaan auringonlaskun aikaan.

Huippuhieno suihkulähde
Santa Monican rantaa















Sunnuntaina hypättiin bussiin ja huristeltiin Venice Beachille muutaman mailin päähän. Sieltä käpyteltiin rauhakseltaan takaisin hotellille lämpöisessä auringonpaisteessa. Venice on kuuluisa mm. katutaiteilijoista, muskelimiehistä ja muusta epämääräisestä jengistä, mutta vauva-agentti ei lähtenyt biitsille patsastelemaan vaan nautiskelemaan hauskasta rantatunnelmasta.

Venice


Snäkipalaa Venice Beachillä

torstai 4. marraskuuta 2010

Itku pitkästä ilosta

Torstai-ilta päätettiin viettää leikkipuistossa, koska ilma oli mitä ihanin. Leikkipuisto oli täynnä ympäriinsä päättömästi säntäileviä lapsia ja näytti siltä, että tilanne riistäytyy käsistä ihan minä hetkenä hyvänsä. Vauva-agentti ei luonnollisestikaan osallistunut moiseen riehumiseen vaan tyytyi hiekkalaatikolla istuskeluun ja sirottelemaan hiekkaa avaamalla ja sulkemalla kätensä nyrkkiin. Tämä on muuten aika äsken opittu juttu ja viehättää kovasti vauva-agenttia. Kämmentä avataan ja suljetaan vaikkei siellä olisi mitään ja tuijotetaan lumoutuneesti tätä ihmettä.

Hiekkiksellä vauva-agentti päätti lähestyä vähän vanhempaa poikaa, joka oli jo niin etevä, että osasi kaivaa hiekkaan kuopan ja tehdä alkeellisen hiekkakeon. Tuore ystävyys päättyi kuitenkin pian ikävästi kun poika otti räjähtävän lähdön ja samalla viskasi käsissään olevat hiekat vauva-agentin silmille. Hätääntynyt vauva-agentti hieraisi hiekkaisia silmiään vielä hiekkaisimmilla käsillään. Voi itku! Vauva-agentti oli niin raukka hiekan jyväset silmissään ja vaikka suurin osa saatiin putsattua pois, ei mikään enää oikein huvittanut masentunutta vauvelia.

Toivottavasti tämä takaisku ei jää kaihertamaan mieltä, koska tähän asti leikkipuistossa on ollut pelkästään tosi kivaa. Ainakin se kaihersi silmissä vielä kotonakin kun vähän kaikki tuntui harmittavan.

Niin ja se jäi kaihertamaan äidin mieltä, että mikä siinä on kun tytöt tekevät rauhallisesti hiekkakakkuja tai keinuvat kiltisti ja pojat juoksevat toistensa perässä hiki päässä tai hautaavat toisiaan hiekkaan? Tuleeko vauva-agentistakin samanlainen?

Sadetta ja taidetta

Viime viikonloppuna oli siis Halloween. Sääli vaan, että lauantaina satoi melkein koko päivän vettä kun ajatuksena oli pyöriä Napan keskustassa lähinnä ulkoilmassa. Ja kyllä vauva-agentti siellä pyörähtikin, mutta meno ei varsinaisesti päätä huimannut. Sateen lakatessa istahdettiin syömään superherkullinen cup cake Cake Plate -nimisen herkku- ja muotiputiikin pienelle terassille. Illaksi oli varattu kaksi isoa karkkipussia kylän lapsille, mutta arvatkaapa montako kävi. No ei yhtään, ja nyt sitten äitin ja iskän pitää itse syödä kaikki karkit.

Prinsessa cup cake





















Sunnuntaina käytiin Oaklandissa katsomassa Pixarin näyttely. Olipa hieno, mutta olisi saanut olla vähän laajempikin. Esimerkiksi se, miten elokuvien ideat ja tarinat syntyvät, jäi kokonaan puuttumaan. Sen sijaan näyttely keskittyi kertomaan kuinka elokuvien hahmot syntyvät ja kuinka ne saavat lopullisen muotonsa aina ensimmäisistä lyijykynäluonnoksista lopulliseen tietokoneella animoituun hahmoon. Oikein mielenkiintoista!

Huomenna perjantaina vauva-agentti suuntaa kohti Los Angelesia, joka onkin sitten toiseksi viimeinen viikonloppuseikkailu täällä Amerikassa. Iskä aikoo ajaa rantietä pitkin, joka on kuulemma huikean kaunis reitti. Vauva-agentti on innoissaan!

Ai niin, ja vielä kiitokset Jupelle, joka kävi leikkimässä vauva-agentin kanssa viime viikolla!

Oma sisäänpääsytarra rintapielessä





















Pientä tutkimista museon kahvilassa